"Ei, en minä koskaan ole ollut niissä hommissa, ellen ala vähitellen."
Silloin Niku muistaa, että hän tullessaan on poikennut kotonaan ja jostakin päähänpistosta ottanut hanurin kainaloonsa.
"Alkuaan minä ajattelin soitella tällä muutamalle tytölle, mutta nyt on sama, vaikka soittelisin sinulle. Mutta naukataan ensin."
"Kippis vaan. Eikö se olekin ryssillä se musiikinpuoli niinkuin veressä?"
"Sitä ne hokevat. Tanssi ja musiikki. Kuule, Tuomas, oletko sinä koskaan rakastanut naisihmistä?"
"Montakin."
"Ja onko kukaan sinua jättänyt?"
"Jokainen on jättänyt heti kun on tullut tarkemmin tuntemaan. Mutta kukaan ei niin nopeasti kuin sinua."
"Hä! Mitä sinä meinaat?"
"Äitisi jätti sinut saatuaan tuskin sinua kunnolla valmiiksi."