"Reippaasti toimittu. Mutta mistä minä tähän reikään haen toisen ja sopivan?"
"Ellet sinä siihen pysty, niin minä hommaan. Minä sanon, jukukliut, että kun minä sen tuon tähän paikkaan, niin, kun sinä vain sen näetkin…"
"Älä helkkarissa! Mitähän minä sitten teen?"
"Sulat, sulat siihen paikkaan. Ihan seisoallesi."
Sarkan Nikolai hörppäsi lasistansa.
"Kuulehan nyt, Tuomas", sanoi hän vakavasti. "Sinä puhut näistä rakkauden asioista niinkuin… niinkuin elukka."
"En muista nähneeni hevostakaan kuin pikku kakarana. Mutta enhän minä tietenkään osaa rakastaa niinkuin ryssä rakastaa. Se kuuluu niillä olevan erikoinen konsti."
Sarkan Nikolai hörppäsi uudemman kerran, kakisteli ja irvisti.
"Minä tarkoitan oikein tosissani", puhui hän sitten, "että jos sinä olisit rakastanut kaikesta sydämestäsi ja mielestäsi, — muutenkin kuin noin vain, että on saanut maata vierekkäin ja niin poispäin, — jos te joskus olisitte aikoneet mennä yhteen ja teillä olisi lapsikin, sinä hommailisit ja puuhailisit, minkä hengestä lähtee, ja hän sitten äkkiä menisikin naimisiin toisen kanssa. Pirunko silloin tekisit?"
"Minä veisaisin kiitosvirren siitä, että pääsisin maksamasta ruokkoa."