"Vaan entä ellei se olisi sinun ruokkosi vaivainen?
"Sitten on naisessa vika."
Niku vetää kulmakarvansa yhteen. Tätä puolta asiassa hän ei ole tullut ajatelleeksi. Ei, se ei voi olla mahdollista.
"Ja", jatkaa toinen päätään huojutellen, "voisin minä tehdä senkin,
että menisin ja työntäisin veitseni miehen rintaan." Silloin Sarkan
Nikolai hypähtää ylös. "Perhanan poika!" huudahtaa hän, pudistaen
Tuomaan kättä. "Sinäpä, sinäpä sen sanoit."
Hän seisoo siinä ympärilleen katsellen ja aivan kuin paikalla aikoisi lähteä, mutta sitten hän taas horjahtaa sohvalle istumaan.
"Ei, ei", mutisee hän itsekseen. "Murhasta on suuri rangaistus, vaikkei suinkaan minun kanssani ole väliä. Mutta minä mietin, minä mietin…"
Sitten hän tarttuu hanuriinsa ja alkaa sillä vedellä pitkäveteisiä, surumielisiä kappaleita.
Päivä onkin jo loppuunkulunut, alkaa hämärrellä ja tulee ilta. Sarkan
Nikolai istuu pää riipuksissa ja alkaa olla aivan valmis.
"No, Nikolai", sanoo Tuomas virkistyen, "otapas siitä itsellesi täräys ja aletaan miettiä sitä neitosta."
"Mitä perhanan neitosta?"