"Sitä, jonka oli määrä korvata se Helmi, tai mikä sen nimi nyt oli."
"Anna sinä vain niitten ilotyttöjesi olla ja…"
"Minä vannon sinulle…"
"Älä vanno yhtään mitään. Kyllä minä sinun huorasi ellen tiedä, niin aavistan, enkä minä niistä välitä penninkään edestä."
"Kylläpä sinä nyt…"
"Joo, minulta ne eivät hyödy penniäkään eivätkä mitään muutakaan. Älä yritäkään. Vaan ota minua käsikynkkään, saata kotiin ja pidä ryyppy huomisen varalle. Tai voithan sen jo ottaa mukaasi."
"Onko sinulla oikein kotikin?"
"Tule ja katso."
Kulku käy läpi öisten katujen ja hämäräperäisten kujien ja viimein päädytään Sarkan Nikolain kotiin. Tuomas hämmästyy, kun hän astuu sisään. "Ketä varten sinä tämän olet laittanut?"
"Kerroinhan jo sinulle."