"Kyllä niitä on", vastaa tyttö ja nousee.
Sarkan Nikolai peseytyy ja ajaa huolellisesti partansa. Sitten hän muuttaa alusvaatteensa ja pukee pyhäpuvun ylleen. Tyttö istuu hänen lähellään ja seuraa jokaista hänen liikettään.
"Kuule", sanoo Niku äkisti ja katsoo tyttöä terävästi. "Eivät kai sinun asiasi vaan ole huonosti?"
"Ei", vastaa tyttö varmasti.
"Mutta jos sittenkin olisi varminta käydä lääkärin luona."
"Ei tarvitse. Kyllä minä tiedän."
Itsetiedoton hymy valaisee Nikun kasvoja ja hän ottaa kynän käteensä ja kirjoittaa.
"Käy todistuttamassa tuo vahtimestarin puolella", sanoo hän ja ojentaa paperin tytölle, joka sanaakaan virkkamatta menee.
"Hyvä on", puhuu hän tytön tultua takaisin. "Katsopas, kun minä tulin tänne, niin minä tein töitä kuin hullu ja ansaitsin melko paljon, — niinkuin tiedät. Kaikki nämä huonekalut ovat minun ja huoneista minä äskettäin maksoin vuokran etukäteen tämän vuoden loppuun. Ymmärrätkö?"
"Ymmärrän."