"No, kuinkas Saaressa jaksetaan?"
"Kysy sitä vielä! Siellä on nyt vävy isäntänä, et ole tainnut kuullakaan."
"Mistäpä minä… vai vävy?"
"Joo, Suontaan Heikki, oikein niitä isollisia."
"Isollinenpahan oli Helmikin."
"No olipa tietenkin. Vaan etpä usko: vaikka olivat sellaisia kuin olivat, niin eivät oikein kunnollisesti vihille ehtineet, kun jo tulee poika. Että oli se Heikki varansa pitänyt ja intekningin ottanut."
Sarkan Nikolai tuskin kuuntelee. Kulmakarvat vetäytyvät vielä lähemmäksi toisiaan ja huulet puristautuvat yhteen.
"Mikäs sen pojan nimi on?" kysyy hän.
"Henrikki, Henrikkipä tietenkin, isänsä kaima."
"Vai niin", vastaa Niku ja huokaisee.