* * * * *
Oli siis päätetty, että Anselmi oli joutuva linnaan. Nyt hän istui vanginkuljettajan vieressä Annaperin pirtissä ja odotti kihlakunnanoikeuden päätöstä.
Kittilään tästä tuli meno, Kittilään tai Oulun linnaan, kysymys oli vain siitä, miten pitkäksi aikaa.
Akka istui hänen vieressään toisella puolen, itkeskeli ihmisille surkeuttaan ja haukuskeli miestään.
— Sanoinhan minä, motkotti hän, että se siitä tulee.
— Niinpä sanoit. Mutta elettypä on. Kelpasivatpa lihat sinullekin.
— Kuulkaa nyt, hyvät ihmiset, sanoo minun yllyttäneen…
Anselmi on köyhän nöyryyden juurikuva, hän istuu vain ja tuijottaa, toivoen, että päätös pian tehtäisiin, mutta ovet pysyvät auttamattomasti suljettuina.
— Kyllä se on hyvä, että tuollaiset opetetaan, sanoivat poromiehet. Vaikka kyllä se koetti selittää, että nälissäni minä tässä… Ja sovintoakin muka oli tarjonnut.
— Hyvä se on, vastataan. Löylynlyömähän se on koko mies…