— Lienee ollut joku varas, vastasi laukkua, joka pelkäsi ihmisiä…
Kiirepä tuli.
Läpimärkinäkin purskahtivat molemmat suureen nauruun.
* * * * *
Eerik Lensman oli nähnyt näyn ja tullut herätykseen. Hänen synnintunnustuksensa oli niin pitkä ja leveä, että se herätti ihmettelyä ihmisissä, jotka olivat pitäneet häntä esikuvanaan.
MUUTAMAN JÄTKÄN KESÄ-IDYLLI
Jätkäkin voi joskus heittäytyä tunteelliseksi ja siitä on sitten kaikenlaisia seurauksia, kuolemakin.
Iivari Aatsinki oli näihin asti viettänyt nuhteetonta ja moitteetonta jätkän elämää, ollut uittoyhtiön hommissa kesäisin ja Kemi-yhtiön tukinvedossa talvisin, tanssinut otsansa hiessä tanssipaikoissa, joskus tapella nujuutellutkin vaihtelevalla menestyksellä, nauratellut tyttöjä kylissä ja kirjoitellut hiukan onnahtelevia muistovärssyjä heidän albumeihinsa. Sitten hän tietysti joskus oli juonut ansionsa ja vaihtanut kelloja, mutta muisti hän sentään viedä rahaa kotiinsakin, talontapaiseen, jota viljelivät vanha äiti ja vanhempi veli ja sisar. Niin kuluivat keväät ja kesät, syksyt ja talvet, ja Iivari Aatsinki oli komeannäköinen ja reilu mies, joka nautti jätkäkansan ja muidenkin suosiota. Aikaa myöten hänestä kyllä kehittyisi kymmenniekka ellei kerta kaikkiaan ukkoherra, sillä hän oli käynyt kansakoulun, osasi hyvin lukea ja laskea sekä kirjoittaa kaunista kirjoitusta. Kunhan hän vain oppisi olemaan hiukan mieliksi herroille. Mutta sitä Iivari Aatsinki ei oppinut. Hänessä oli, niinkuin koko suvussa, hiukan sellaista herrallista ja itsepäistä, liekö sitten ollut jonkun metsäherran tai nimismiehen perintöjä se herraskaisuus. Mene ja tiedä.
* * * * *
Niin, — ja sitten tuli se kesä, jolloin Iivari Aatsinki tuli niin tunteelliseksi, että sai kuoleman. Se tapahtui juhannuksen tienoilla, jolloin aurinko, niinkuin tiedätte, on ylhäällä kaiket vuorokaudet, jolloin kirsi lopullisesti alkaa sulaa ylämaissa ja jolloin koko luonto väreilee valossa ja tuoksuu. Juuri näihin aikoihin jätkät enimmin ostavat viinaa ja joko mukautuvat luontoon ja laulavat haikeita tai surunvoittoisia lauluja tai koettavat olla karskeja, näyttää tunteettomilta ja laulavat repäiseviä tai rivoja renkutuksia sekä panevat toimeen pienempiä tai suurempia tappeluksia ja yhteenottoja. Aina kuinka kukin tykkää ja harrastaa ja riippuen asianomaisen jätkä-yksilön luonteenlaadusta ja temperamentista.
Sinä kesänä ei Iivari Aatsinki ostanut viinaa, ei lauleskellut surunvoittoisia lauluja eikä hihkaissut maantiellä. Sensijaan panivat toiset jätkät merkille, että hän putsasi ja puleerasi itsensä tarpeettoman usein, ajoi leukansa ja poskensa joka kolmas päivä, kuljeskeli koskitörmällä ja vihelteli itsekseen. Juuri näihin aikoihin odotettiin, että Iivari Aatsingista tehtäisiin kymmenniekka ja hänen velvollisuutensa olisi niin ollen ollut, sensijaan, että kaikin puolin haravoi itseään, hankkia koko sakille pari litraa viinaa.