— Se tyttö katseli niin kauniisti ja puheli kuin vertaiselleen, ajatteli Iivari Aatsinki edelleen ja kuta enemmän hän ajatteli, sitä kiihkeämmäksi ja vaikeammaksi kävi hänen olonsa.
— Yksinkertainen sinä olet ja tyhmä, soitti joku ääni hänen sisässään.
Jos joku tietäisi niin nauraisi.
Iivari Aatsinki myönsi sen ja koetti karaista jätkäluontoansa, mutta tällä kertaa se ei onnistunut ja viimein hän havaitsi heittävänsä keksin maahan ja kulkevansa valkoista taloa kohti.
Ja niin hän tunsi kulkevansa kuin varas pahantekoon. Sydän jyskytti kiivaasti, ja oksien ja risujen narskahdukset säikähdyttivät häntä. Joskus hän pysähtyi, hän tahtoi kääntyä takaisin ja sadatteli itseänsä, mutta toiselta puolen hän oli kuin huumattu. Hän pelkäsi ja kuitenkin häntä veti puutarha-aitaa kohden, veti vastustamattomasti. Häntä katseli vain yö, puut humisivat ja joki solisi ja lauloi.
Mutta kun hän nojasi rintaansa aitaa vasten, valtasi hänet suuri raukeus ja hyvinvoinnin tunne. Oli kuin se tyttö olisi seisonut aidan toisella puolella ja haastellut hänen kanssaan hienoa suomeaan ystävällisesti ja kauniisti, hän vastaa hiljaa ja vakaisesti, ja koivut tuoksuvat ja niiden tuoksuun sekaantuu kostean maan lemu.
Tätä tunnelmaa kesti vain hetken. Puutarhassa risahti jokin, kaksi ihmistä lähestyy, veri hyytyy yöllisen kulkijan suonissa ja hän jää kivettyneenä seisomaan paikalleen.
Niin voi toisinaan tapahtua. Tulija on se tyttö ja heti hänen takanaan kävelee joku mies, joka puhuu hänelle kovalla ja vihaisella äänellä. Tyttö ei vastaa mitään, mutta Iivari Aatsinki kuulee, kuinka hän hiljaa nyyhkyttää ja samalla hänessä leimahtaa suuri, kaikkivoittava viha. Hänen silmänsä alkavat kipenöidä ja tahtomattaan hän tarttuu aidan säleisiin hypätäkseen yli ja musertaakseen tuon toisen mäsäksi.
— Itketätkö vielä? Mitä, itketätkö?
Tyttö on jo huomannut hänet, pysähtyy ja katsoo häneen suurin, totisin silmin, niinkuin silloin rannalla. Mies on myöskin huomannut hänet ja tekee liikkeen niinkuin aikoisi tulla luo, kurittamaan, mutt'ei uskalla. Sitten mies äkisti kääntyy ympäri, tarttuu tyttöä ranteeseen ja tahtoo viedä hänet mennessään, mutta tyttö vetäisee itsensä irti ja seisoo siinä, missä seisoo. Mies sanoo jonkun vihaisen sanan puoliääneen ja menee sitten kiireesti taloa kohti.
— Minuako sinä tulit katsomaan?