"Minulla ei ole, minä olen köyhä mies", sanoi hän, "aivan köyhä… Tai, odotas! Sanoitko viisi penniä? Saathan sinä sen, lapsi rakas, senverran minulla on. Kenenkä poika sinä oletkaan?"
Sitten hän kulki hiljaa eteenpäin kainalossaan laatikko, josta hän möi tavaroita ohikulkeville.
"Suvaitkaa katsahtaa tänne hiukan", puhui hän, "vallan erinomaisia kampoja. Ja hyviä sikareja halpaan hintaan, suoraan Hollannista importerattuja…"
Ihmiset suhtautuivat häneen suopeasti — mitäpä he muutakaan voivat — ja moni vihamielinen katse heitettiin palatseihin, joiden asukkaat olivat niin velttoja, etteivät edes saaneet häntä kadulta pois, jos he sitä edes uskalsivat yrittääkään.
Saattaahan olla, että ukko Paseniuksella lopulta oli joku kaira hiukan löyhtynyt. Saattoi olla niinkin, kuten väitetään, — vaikkakin se on vähemmän mahdollista, — että hän lapsiensa kiusaksi ensi kerran ilmestyi kadulle. Mutta kaiken lopuksi olen kuitenkin sitä mieltä, ettei vanha kauppaneuvos voinut elää velttona ja toimettomana, vaan että hän, kun ei enää voinut eikä saanut pitää käsissään suuren liikekoneiston ohjaksia, aloitti kaupan kaikkein helpoimmassa ja alkuperäisimmässä muodossa. Se oli veren vika, niin sanoakseni, ja kaupustelulaatikollaan hän antoi tuntuvimman korvapuustin lapsilleen. Ja nykyisten Paseniusten lapset saavat joko taas alkaa kaupustelulaatikosta tai oppia tekemään työtä, sillä vanhojen Paseniusten työn hedelmät lankeavat toisten osalle.
Niin, ukko Pasenius, lopetti Kaarle Malm kertomuksensa, nuku sinä vaan rauhassa, olivathan hautajaisesikin komeimmat, mitä tässä kaupungissa on nähty. Ja ole varma siitä, että nimesi tulee kulkemaan kaupunkilaisten kesken sukupolvesta sukupolveen ja aina kun kaupunkiamme mainitaan, mainitaan sinutkin. Mutta sinun jälkeläisistäsi ei kenelläkään ole mitään sanottavaa, ei hyvää, ellei pahaakaan.
SUNNUNTAI-AAMUNA
Nyt on vielä varhainen aamuhetki ja Anna-Kaisa, palvelija, on vasta juossut luhdistaan maantien poikki tuvan puolelle keittämään kahvia. Renkien luhdista kuuluu vielä jykevä kuorsaus, mutta piikojen luhdista kuuluu avojalkaista astuntaa ja pientä vaatteiden kahinaa. Varhaisimmat tekevät ylösnousua kiiruhtaakseen navettaan.
Maantie ja pihanurmi ovat vielä kosteat aamukasteesta, puutarhan tuomet ja koivikon koivut välkkyilevät auringon paisteessa, ja hieno, kesäinen tuoksu täyttää ilman.
* * * * *