Luutnantti Popoff miettii hetken. Kysymys, jonka hän aikoo tehdä, tuntuu hänestä itsestäänkin rohkealta, mutta hän tekee sen kuitenkin.
— A, shaanko minä saattamas neiti? kysyy hän.
— Ei!
— Miks'ei?
— Kosk’en minä tahtoisi kävellä venäläisen kanssa.
Luutnantin silmät välähtävät ja käsi kiertää hermostuneesti viiksiä.
— Miks'ei? kysyy hän sitten vielä kerran.
Nyt pitää vähältä, ettei Sanni menetä malttiaan. Hänen kulmansa vetäytyvät yhteen, huulet vavahtavat hiukan eikä hän voi estää ääntään värähtämästä, kun hän vastaa:
— Meillä pidetään sitä alentavana. Venäläisiä pidetään meillä barbaareina.
— Ah!