— Mitä sinä täältä haet? kysäisee Jaska ohimennessään.
— Muuten vaan… inisee Riika.
Taas Jaskaan nousee suuri, raivostuttava vihantunne ja hän tarttuu tyttöä kiivaasti käsivarteen.
— Kyllä se, perkele vie, on parasta, että marssit kotiin takaisin, sillä kyllä nyt tulee iivanoitten viimeinen päivä, sanoo hän raa'asti.
Nainen vikisee ja Eilolan Iivari sanoo:
— Älähän nyt tuolla tavalla.
Mutta Riikaan on mennyt turvallisuudentunteen tapainen, hän itkee, mutta kävelee nöyrästi ja hiukan peljäten Jaskan edellä ja kun maantielle päästään, ohjaa hän kulkunsa Sydänmaalle päin, missä hänen kotinsa on.
— Entä minne sinä menet? kysyy Iivari Jaskalta.
— Sinne, minne muutkin miehet, vastaa Jaska ynseästi ja kääntää kulkunsa Peltoniemeen.
— Ota edes tuo nauha käsivarrestasi.