"Tiedän tämän asian jotenkin tarkoin", jatkoi herra tohtori tylysti, "sillä vaimonne kävi luonani huomatessaan, että oli raskaana sille… kas, kun en nyt muista hänen nimeään. Luullakseni vaimonne silloin häntä rakasti…"
Heikki rykäisee, mutta se on enemmän karjaisemista kuin rykäisemistä.
"Jos herra tohtorilla on minulle jotakin asiaa vaimoltani", keskeytti hän, "niin olisin halukas kuulemaan sen mahdollisimman pian."
"Ehdimme kyllä tulla siihen", vastasi lääkäri tyynesti. "No niin, mies rakasti myöskin häntä, mutta heistä ei voinut tulla mitään, siinä oli kaikenlaista, jonka ehkä tiedättekin. Sitten tulitte te…"
"Ja Helmi ajatteli, että kas siinäpä oikea aasi syntipukiksi…"
"Hyvin mahdollista, että hän niin ajatteli, mutta luultavasti hän ei hakenut teitä käsiinsä, vaan te hänet."
"Ah, jospa tuon olisin tiennyt…" mutisi Suontaan Heikki tuskallisesti, "mutta minä rakastin häntä. Voin vaikka vannoa, herra tohtori, että ennen häntä en ollut kajonnut naiseen, tuskinpa paljon katsonutkaan."
Lääkäri otti silmälasit nenältään, pyyhkieli niitä huolellisesti ja katsoi sitten pitkistään mieheen.
"Ettekö siis kysellyt ollenkaan vaimoltanne hänen entisyyttään?"
"Sellainen ei olisi juolahtanut mieleenikään."