"Kävihän se."
"Et sinä ottanut sen asioista selvää?"
"Mitenkäs minä… Silloinhan oli yö."
Kuluu pitkä aika, ennenkuin äiti sanoo mitään. Ei saa selvää, hyväksyykö hän vai ei tyttärensä menettelyn.
Viimein:
"Olisihan saanut kuulostella, mitä sillä oli sanottavana."
"Voi tulla puhumaan asiansa päivänvalossakin."
"Aivan. Mutta Suontaahan on pitkä matka ja siellä tehdään kovasti työtä…"
Helmi naurahtaa väkinäisesti.
"Syystyöt ovat lopussa jo", keskeyttää hän. "Sitten: kyllä meilläkin tehdään työtä ja tarvitaan yöt lepoa varten."