Taasen tulee hiljaisuus. Onko Helmi lyhyessä ajassa näin paatunut vai kuinka hän voi puhua näin. "Tarvitaan yöt lepoa varten." Hän ei saa sitä selvitetyksi. Mutta pian hänelle tulee siihen tilaisuus. Saaren emännän kirkkaat silmät rävähtelevät ja hän pysähdyttää niiden katseen liikkumattomana tyttäreen.
"Sinulla on ehkä käynyt muita kopistelijoita?" kysyy hän.
"Ei", vastaa Helmi kirkkaasti ja melkein kovasti.
Äidin silmät näyttivät loistavan kirkkaammin, ehkä mielihyvästä, mutta saattoi vain muutenkin siltä näyttää. Menee taas aikoja, ennenkuin hän alkaa puhua.
"Ei se minun nähdäkseni kunniattomilla teillä kulje, joka hevosella liikkuu, että on koko talon väen herättää."
"Liikkukoon päivällä."
"Isällesi kuuluu sanoneen, että kyllä hänen asiansa päivän valon kestävät."
"On voinut sanoa."
"Ja kunniallisten ihmisten kirjoissa on Suontaan väki näihin mennessä kulkenut. Niin vanhemmat kuin poika ja tytärkin."
"En kai minä sitä koskaan ole epäillytkään."