Kenessä oli suurempi syy, hänessä vaiko Nikussa? Ellei hän olisi oveaan avannut, ei myöskään tätä kaikkea olisi tullut. No niin, hänhän voi… Ei, hänen viakseen jää vain, että hän oli liiaksi Nikua rakastanut. Ja myöskin Niku häntä. Mutta kestääkö se rakkaus nyt, kun elämän kovuus astuu esiin.
Ja Helmi alkaa kuvitella, miten Niku kenties voisi häntä kovien aikojen sattuessa kohdella.
"Sitä ei tavallisen työmiehen palkoilla…"
Jossakin yhteydessä isä oli kerran sanoa tokaissut aivan samaa.
"Voihan se nyt hyvältä näyttää, mutta jätkämiehen tilapäisillä ansioilla ei pitkälle mennä. Sen sinä varmasti saat joskus kuulla. Ja vaikka työpaikka olisikin vakinainen, niin se, joka on työnantajasta riippuvainen, se on sitä. Siitä tosiasiasta et pääse mihinkään, katselitpa asioita miltä kannalta tahansa."
Eikä isä ollenkaan tiennyt, miten asiat olivat. Jos hän olisi tiennyt, niin kuinkahan hän silloin olisikaan mahtanut puhua.
Kirjeen lopussa oli vielä:
"Kun yhdessä on syntiä tehty, niin kaipa yhdessä on kärsittäväkin!"
* * * * *
Helmin yliskamarissa, jonne mennään vierasporstuan kautta, on tummansiniset seinät ja vaaleat huonekalut. Sen ikkunoista näkyy Saaren viljelysaukea, taloon johtava kuja maantielle asti, Sarvakon likaisenharmaa, köyhännäköinen kylä ja sitten vain viheriää metsää ja metsän takana ylenevä kukkula.