Suontaan pojan posket hehkuivat ja silmät olivat kuin verhon takana.
"Kyllä minä koetan", kuiskasi hän, "mutta anna kun suutelen sinua ensin."
"No, suutele, mutta käännä sitten selkäsi, että saan riisuutua."
* * * * *
Lamppu sammuu, tunnit alkavat kulua. Helmin ajatus valvoo, mutta ruumis ja hermot ovat kuin turruksissa. Ah, ei uskalla ajatellakaan sitä, mitä tahtoisi. Tämä on kauheata.
"Helmi", kuuluu kuiskaus lattialta.
Mutta Helmi ei vastaa ja aikoja kuluu, jolloin kuuluu vain kahden ihmisen hengitys.
"Helmi", kuuluu uudelleen, "nukutko sinä."
Saaren Helmi painaa luomensa lujemmin kiinni ja kääntää kylkeään.
"Saanko minä tulla luoksesi?"