Helmin täytyy naurahtaa.
"En tiedä", vastaa hän, "mutten tiedä myöskään, tuleeko häistä mitään."
"No — sano!"
"Sinun pitäisi itse arvailla."
"Voi, kuule, en minä osaa, en tiedä, enkä haluakaan. Mutta vaikka mikä olisi, niin minä en päästä sinua."
"Minä olen raskaana."
Poika katsoo häneen hetkisen silmät seisoen ja ilmeettömänä. Mutta sitten hän heittäytyy tytön kaulaan, suutelee häntä ja puristaa häntä itseänsä vasten.
"Rakas, rakas", hokee hän, "nyt minä uskon…"
"Oletko hullu", sanoo Helmi, yrittäen irtautua. "Mitä sinä oikein tarkoitat?"
"Tarkoitan? Sitä, että nyt varmasti uskon, että olet minun."