Vaan entä jos Heikki saa tietää ja kun hän saa tietää…
Helmin täytyy pimeässäkin sulkea silmänsä eikä hän pääse mielikuvansa loppuun. Hän painautuu kuin turvaa etsien mieheensä kiinni. Silloin hän tulee ajatelleeksi, että kaikki lopuksi on Jumalan kädessä ja ettei hän ole muuta kuin suuri ja kauhistuttava syntinen, joka ei uskalla rikostansa tunnustaa, vaan päivä päivältä paaduttaa itsensä.
Ja sillä hetkellä hän miestään kohden tuntee tunteen, jossa on rakkauttakin, mutta enemmän sentään kunnioitusta.
XXII
Nikolai kirjoittaa aivan yksinkertaisesti, että nyt on koti kunnossa ja rahaakin on sikäli säästössä, ettei ensi hädässä tule pulaa. Eihän se koti tietenkään niin erinomainen ole, jollaiseen Helmi on tottunut, mutta kyllä siinä reilusti asuu. Sitten hän kysyy, miksei Helmi ole pitkiin aikoihin kirjoittanut, — vaikka ehkä niin onkin ollut parempi. Mutta viisainta on, ettei Helmi nyt vastaa ollenkaan, vaan lähtee liikkeelle, keritäänhän sitten puhella asioista, jotka ovat menneet. Nythän, Nikun laskujen mukaan, alkaa Helmin aikakin jo olla käsissä. Lopussa Niku valittaa, että Helmi näin on saanut odotella, mutta hyvä on, että viimeinkin päästään yhteen, ettei enää tarvitse olla peloissaan ja epävarmuudessa eikä enää koskaan erota.
* * * * *
Sellainen oli kirje, jotenkin lyhyt ja sanoiltaan vähäinen.
Maa viheriöitsee jo, koivut ovat hiirenkorvalla ja väki kevättöissä. Aurinko paistaa kirkkaana ja keltaisena ja äsken kulki Heikki pihan ylitse jyvämakasiiniin antamaan rengeille siemeniä.
Avara tupa on hulveillaan valoa ja tomuhiutaleet karkeloivat auringon valossa. Hiillos pesässä on hiipumassa, sekin pitäisi saada palamaan, mutta joku piioista tullee pian.
Helmi, Saaren Helmi, Suontaan Heikin emäntä, istuu pöydänpäärahilla kädet sylissään. Ja käsissä on eloton kirje, jossa puolitoista sivua on täynnä suuria, mustia kirjaimia. Eivätkö nuo, nuo samanlaiset ja saman käden piirtelemät kirjeet ennen uhkuneet valoa, lämpöä ja rakkautta. Nyt ne ovat siinä mustina, totisina ja vaativina. Aivan niinkuin jokaisen kirjaimen takaa tuijottelisi silmä, kysyvä, vaativa ja uhkaava silmä.