"Mikä perh…", aloittaa hän.
Hän ei kuitenkaan pääse lauseensa loppuun. Ulkona on hiljaista ja pimeää, sisällä on vielä pimeämpää. Silloin kajahtaa kuin veitsellä viiltäen läpi pimeyden:
"Panitko sinä sen nimeksi Nikolai!"
Helmi kiljaisee, sitten kuluu sekunteja, jolloin hän ei tajua mitään.
Mies nousee istumaan vuoteen reunalle ja haparoi sähkönappulaa. Mutta hän ei ehdi sitä löytää.
"Helmi!" kuuluu toisen kerran. "Panitko sille nimeksi Nikolai."
Siinä on valitusta ja uhkaa ja raivoisaa ärjymistä. Ruudut rämähtävät, on aivan kuin huutaja jo olisi sisällä huoneessa. Lapsi alkaa parkua, mutta Helmi ei voi sille mitään, hänen ajatuksensa ovat seisahtuneet, hän on kuin halvauksen saanut.
Huone tulee yhtäkkiä valoisaksi. Mies on kavahtanut pystyyn, löytänyt nappulan ja on jo menossa herättämään renkejä. Seinältä tempaa hän pyssyn mukaansa.
"Panitko sinä sille nimeksi Nikolai?"
Nyt se tulee kuin hiljainen valitus, joka häipyy pimeyteen.