"Niin, mutta olisit voinut hankkia suuret voitotkin."
"Samapa. En minä niitä tarvitse. Niitä tavoitellessa voivat mennä entisetkin."
Sitten hänen oli täytynyt ruveta oikein vakavaksi.
"Kuule nyt, Antti", oli hän sanonut, "heitä pois tuo. Tiedäthän, että kaupassa täytyy toisen voittaa ja toisen hävitä. Miksi sinä tulet minulle kauppaamaan talosi puolikasta? Tiedäthän sinä, etten sitä tarvitse".
"Tekisit hyvän sijoituksen."
"Saattaisihan olla niinkin. Mutta minä kun en tarvitse. Sano suoraan, ovatko asiasi huonosti?"
Siihen se sitten oli jäänyt. Antti tarvitsi rahoja. Mutta hän vaati puolesta taloa saman hinnan, minkä itse oli maksanut koko talosta.
"Rahan arvo on laskenut, mutta talojen arvo noussut", oli Antti sanonut. "Sinä tiedät sen kyllä".
Kyllä sillä pojalla oli päässään vähän muutakin kuin sahajauhoja ja sammalia. Kulhian patruuna oli luvannut miettiä asiaa. Viikon vain, ei sen enempää.
"Käy nyt muulloinkin, paitsi milloin sinulla on taloja myytävänä", oli hän sanonut.