Näin hän ajelee ensimmäisen kerran Kulhian tyttären kanssa. Hän ei tunne tarvetta sanoa mitään, vaikka ihmiset pysähtyvät katselemaan heitä; hänestä on paras niinkuin on. Mitäpä hänellä oikeastaan olisikaan sanottavaa. Niin he kiertävät harjun ja ajavat Kirkkojärven ympäri. Sitten hän kysyy, joko olisi aika mennä kotiin.
"En tiedä. Tehkää kuten itse haluatte."
Kautisten poika ei aja vielä kotiin. Hän ajaa Linnan tiluksille, jotka ovat pitäjän vanhimmat. Kun kierretään kartanon puistoa, huomaa hän, että Kulhian tyttären sormessa kiiluu sormus.
"Minä olen kihloissa kruununvoudin kanssa", sanoo Kulhian tytär.
"Vai niin", vastaa Kautisten poika, mutta syrjäinen ei saata huomata, kuinka hänessä alkaa käydä ja jyskyttää. Sitten hän ehdottaa, että ajettaisiin kotiin.
"Sehän on kokonaan teidän vallassanne", virkahtaa Kulhian tytär.
"Muuten: meidän häämme ovat jouluaattona."
"Vai niin. Siihen on siis vielä neljättä kuukautta."
Hevonen on käynyt kuinka on tahtonut, mutta nyt se yllytetään raviin ja se tekee komean kaaren Kulhian porraspäässä.
"Annattehan anteeksi, että vaivasin teitä?" kysyy Kautisten poika.
"Totta kai."