"Miksikä tämän teit, Kulhian valkoinen tytär?"
* * * * *
Vaikka eihän Kulhian vaalea, äänetön tyttö ole hänelle mitään tehnyt.
Hänen omatuntonsa saattaa kyllä hyvinkin kestää tarkastuksen.
Mutta eräänä aamuna se tulee. Herra kruununvouti on juuri silloin asettunut pöytänsä ääreen virkatoimiinsa ja on syrjäisestä hyvinkin juhlallinen nähdä. Ulkona on sateista ja harmajaa ja ikkunat valuvat vettä, mutta työhuoneessa on lämmintä ja viihtyisää ja uunissa palaa tuli. Ja herra kruununvouti istuu ja kirjoittaa.
Silloin Kulhian renki vääntyy sisälle.
"Täällä olisi muuan pieni paketti", sanoo hän, "ja kirje. Patruuna lähetti."
"Patruunako lähetti"? kysyy herra kruununvouti varmuuden vuoksi ja tuntee piston rinnassaan.
"Niin, patruuna."
"Sanoiko hän, tuleeko vastausta."
"Ei se siitä puhunut mitään."