"No, lue nyt", pyytää neuvoksetar.
Vaan neuvos oli jo kirjeen lukenut.
"Se oli hyvin pian tehty", vastaa hän. "Pyytää rahaa".
"Tietysti sinä lähetät."
"Tietysti. Eihän hän ilman rahaa voi tulla toimeen."
"Eikö hän kirjoita mitään kotiintulostaan?"
"Ei. Mutta tietysti se tapahtuu syksyllä kuten aina ennenkin."
Kun neuvoksetar ei vastaa tähän mitään, jatkaa hänen miehensä:
"Ja uudelleen lähtö talven tullen."
Tähänkään ei neuvoksetar vastaa mitään ja aamiainen syödään hiljaisuuden vallitessa. Kumpainenkin ajattelee sitä, joka heidät kerran tulee perimään, mutta joka nyt on kaukana poissa.