"Tässä se siis on", sanoo hän ja hänen ensi ajatuksensa on viskata se jonnekin.
Sitten hän alkaa katsella omaa kiiltävää sormustaan.
"Minun kai olisi lähetettävä tämä takaisin", ajattelee hän ja ottaa sen jo sormestaan, mutta asettaa sen taas entiselle paikalleen.
"Ruoka olisi pöydässä", ilmoittaa emännöitsijä.
Herra kruununvouti ei sitä kuule. Hän istuu tunti tunnin jälkeen ja tarkastelee sormuksia ajattelematta mitään, mutta joka hermollaan tuntien. Alkaa jo hämärtää.
"Nyt olisi jo päivällisen aika", ilmoittaa emännöitsijä toistamiseen.
"Pankaa puita pesään, minulla on kylmä", sanoo herra kruununvouti.
Häntä palelee todellakin, sillä ulkona sataa ja kylmä viima tulee järveltä käsin. Mutta kun emännöitsijä tuo puita, sanoo hän uskotun palvelijan suulaudella:
"Kulhian tytär ja Kautisten poika siellä taas näkyivät ajelevan
Linnasta käsin."
"Vai niin", vastaa herra kruununvouti hiljaisesti.