Ei vastausta. Tuntuu kuin asianomainen miettisi ja valmistelisi itseään. Kulhian patruuna on täsmällinen mies ja hän käy jo kärsimättömäksikin, mutta hyvä, että tästä päästään ohitse.
"Etkö sinä ajattelekaan tulla?" kysyy hän vihdoin.
"En… tietystikään", vastataan sisältä aivan niinkuin asian pitäisi itsestään olla selvä.
Ja patruuna menee päätään pudistellen, mutta Kulhian vaalea tytär ei vuodata kyyneleitä. Miksipä hän suotta kyynelehtisi: mikä on mennyt, se on mennyt. Kerran hän rakasti Kautisten poikaa ja päinvastoin, mutta heistä ei voinut tulla mitään, siihen olivat omat syynsä. Nyt kiertää saattue Kirkkojärveä, ja hevoset eroittautuvat selvästi Kulhian yliskamariin… Kulhian tytär katselee näkyä kuivin, ilmeettömin silmin, ja kun saattue katoaa kummun taakse, heittäytyy hän pitkäkseen ja nukahtaa heti.
Niin menevät ohi Kautisten hautajaiset, pakastuu ja sataa lunta ja Kirkkojärvi alkaa jo rannoilta jäätyä. Kulhian tytär alkaa sääntöperäisen vaelluksensa, mutta Kautisten pojan haudan hän kiertää. Tarkastelee kyllä sitä etäämpää, muttei koskaan astu luokse. Pitäjällä aletaan jo arvella, etteikö, hm, lopultakin Kautisten pojan poismeno mahtanut koskea Kulhian tyttäreen hiukan niinkuin liian kovasti.
Mutta vasta myöhemmin siihen saatiin selvä vastaus.
Kirkkojärvi on jo silloin kokonaan jäässä ja aamuisin kimaltelevat lumikiteet puiden oksilla. Kesästä ja lämmöstä ei puhu mikään muu kuin Saarijoen sula myllyntammi siinä Linnan ja Kulhian rajamailla.
Nyt, muutamana ehtoopäivänä, kuljeksii Kulhian tytär Kautisten tienhaarasta tammelle, kulkee niinkuin on kulkenut lukemattomia kertoja ennenkin. Mutta nyt sattuu niin, että Kautisten isäntärenki, se hyväkäs, viheriäsilmäinen ja suurisuinen, on myllyttämässä kartanon viljoja. Ja kun hän näkee Kulhian tyttären, niin eipäs maltakaan pitää suutansa kiinni. "Kas vain, hyvää iltaa, röökynä!" huutaa hän. Eipä ole tapana, että Kulhian tytär puhuttelee mitään renkejä ja palvelusväkeä ylimalkaankaan, mutta hän oli nyt vähitellen tullut sellaiseksi kuin oli.
"Iltaa", vastaa hän hiljaisesti ja pysähtyy katselemaan tammea.
Kautisten isäntärenki ei ollut odottanut, että Kulhian tytär pysähtyisi puhelemaan hänen kanssaan ja miettii, mitä nyt sanoa.