"Emmeköhän vielä lykkäisi kauppaa", ehdottaa hän lopuksi pelolla ajatellen, että kenties hän itse, ennemmin tai myöhemmin, seuraa esimerkkiä.
Vaan Kulhian patruuna pudistaa surullisesti päätänsä, ja silloin Kautisten neuvos huomaa, että päätös on yhtä peruuttamaton kuin se on raskaskin.
"Käymme sitten toimeen", sanoo hän ja tekee muistiinpanoja, mitä silmälläpitäen kauppakirja on tehtävä. Ja kun nuori tuomari päämiehensä kanssa astuu huoneeseen, sanoo hän vain lyhyesti:
"Kirjoitatte tuon mukaan."
Huoneessa vallitsee täysi hiljaisuus, vain kynä rapisee paperilla. Sana liittyy sanaan, lause lauseeseen, jokainen seuraa omine mietteineen tuomarin kynän liikkeitä.
"Se olisi valmis sitten."
Kulhian patruunan sormet lakkaavat rummuttamasta ikkunalautaa. Huoneessa ei nähtävästi enää ole liian kylmä: hänen kasvoillaan näkyvät suuret hikihelmet.
"Vai on se valmis jo", kuiskaa hän tukahtuneesti.
Sitten hän sanoo:
"Lukekaa se ääneen neuvokselle."