Itse hän ei tahdo sitä kuulla, hän menee toiseen huoneeseen. Mutta kun hän hetken kuluttua tulee takaisin, ei hän enää ole hikikarpaloiden peittämä, vaan kalpea kuin ruumis.
"Sekö on selvä sitten?"
"Kyllä se on selvä."
"Käteisellä maksettavat rahat?"
"Tuossa pöydällä."
Kulhian patruuna pysähtyy epätietoisen näköisenä keskelle lattiaa. Mutta sitten hän rykäisee kuin hengitystään selvittääkseen, käy nopeasti pöydän ääreen ja tarttuu kynään.
Kulhian kohtalo kävi toteen.
Seuraavassa silmänräpäyksessä se siirtyi vieraalle.
Kolmenlaista matkustamista
Kun tarkastelemme sitä vajaata kahden peninkulman matkaa, joka on Kulhian puistokujan suusta kaupungin keskukseen, emme huomaa siinä kovinkaan paljon mielenkiintoista. Samanlaisia järviä, harjuja ja peltoja, samanlaisia taloja ja puistojen ympäröimiä kartanoita tapaa kyllä muuallakin.