Ja sen on hän kasvattanut.
* * * * *
Mutta Kulhian patruuna, jolla on kolme miljoonaa, työntää pois sellaiset mietteet, jotka johtavat maalliseen ylpeyteen. Niin hän on tehnyt jo kauan aikaa sitten, jo kauan ennenkuin tytär meni tammeen ja vaimo kuoli halvaukseen. Mitä on tämä mainen ylpeys? Hautaan sitä kuitenkin lopulta päädytään ja saadaan korea patsas päälle ja mahdollisesti pronssinen medaljonki patsaan kylkeen. Siinä sitten maataan, niin tilalliset kuin tilattomatkin. Niin Kautisten neuvos ja Kulhian patruuna kuin Mäki-Tuomaskin. Jokainen on tehnyt työtä tavallaan.
* * * * *
"No, joko se taas!"
Kulhian patruuna ei olekaan huomannut hyvän sään aikana nousta penkiltään, ja nyt vihlaisu taas hänet yllättää. Aurinko, joka äsken paistoi melkein vasten kasvoja, on jo ehtinyt hänen sivulleen, ja Kauhajärven taholta kuuluu puimakoneen jynkytys.
"Nyt on erinomainen puinti-ilma", toteaa hän itsekseen.
Jokohan Kulhiassa puidaan? Ja kuinkahan jyvä erkanee? Ja puidaankohan siellä vielä oma vilja riihessä ja myymävilja koneella? Hän, patruuna, ei koskaan ole voinut kärsiä ulkokuivasta jauhettua. Ja ovatkohan ne älynneet pitää pellavaa? Tehdas kuuluu tänä vuonna maksavan erikoisesti.
Mutta mitäpä hän niistä asioista? Itse hoitanevat.
"Kas, kas, kun ei hellitä!"