Käy nyt kohu ja suuri humu yli pitäjän, — uudet ovat tekijät ja uudet ovat mahtajat. Uudet miehet, mutta taitavat tavat olla vanhat. Linna alkaa taas olla mahtava ja mahtavaksi käy myös laaja Kauhajärvi. Sillä Kautisten neuvos on myöskin laskenut päänsä lepoon, hänen haudallaan on pidetty paljon yleviä puheita ja hauta on peittynyt valtavan kukkaiskummun alle. Pitäjäläiset ovat sen lehdistä lukeneet ja vasta silloin he älysivät, mikä merkkimies ja mikä suuri maanviljelijä heidän keskuudestansa on poistunut. Suotta pudistelette päitänne, isäntämiehet, jälkimaailma on antanut tuomionsa ja sillä hyvä. Ja Kautisten kartanon omistaa nyt Ab. Kautis Gods Oy, jonka suurisuuntaiset toimenpiteet herättävät pelonsekaista kunnioitusta.

Mutta harmajan syystaivaan alla näyttää Kirkkojärvi alakuloiselta ja synkältä ja ikäviltä myöskin Linnan äsken kynnetyt pellot. Vaan nuoriso on entisensä kaltaista. Illan tullen he kernaasti poikkeavat Kulhian tyttären haudalla ja katselevat myöskin Kautisten pojan haudalla olevaa uurnaa. Tapauksethan ovat oikeastaan vielä aivan tuoreet, ja jokainen heistä on nähnyt sekä Kulhian tyttären että Kautisten pojan. Ja he kuvittelevat mielessään seikkoja ja tapauksia, joista he itse asiassa eivät tiedä mitään ja haaveilevat asioita, joista Kautisten pojalla ja Kulhian tyttärellä ei ollut eläissään vielä aavistustakaan. Mutta mitäpä siitä, — heille riittää, että Kulhian tytär kuoli rakkaudesta Kautisten poikaan ja päinvastoin. Niin ainakin kerrotaan ja he uskovat. Kukapa nuori ei uskoisi sitä mitä kerrotaan rakkaudesta, vallankin, jos siihen liittyy jotakin salaperäisyyttä hipovaa ja heidän mielestään kaunista ja vetisen tunteellista.

Eräänä päivänä saapuu paikkakunnalle mies ja nainen. He tulevat suoraan
kaupungista ja ovat kylmän ja asiallisen näköisiä niinkuin tuleekin.
Molemmat ovat he sinisilmäisiä ja solakoita, ja mies näyttää naiselle
Kautisen ja Kulhian, jonka puistokujaa jo on ruvettu harventamaan.

"Tässä siis on Kautinen", sanoo hän antaen samalla ajomiehelle takaisinpaluumääräyksen ja jatkaa kuin itsekseen: "Tästä hän siis lähti, painui metsään ja tuli Kulhian aukealle. Niin, aivan oikein, tässähän jo onkin Kulhian puistokuja, — pidättäkääpäs hiukan."

Siinä häämöittää todellakin puiston keskeltä Kulhia, jykevänä, mutta hiukan luhistuneen näköisenä. Ajoneuvot pysähtyvät ja miehen katse tarkkailee yläkerran ikkunoita. Nainen katselee häntä syrjäsilmällä aivan kuin kysyäkseen: "Mitähän tuo kaikki sinuun oikein koskee?" Hän jättää kuitenkin kysymättä, voihan olla, että miehellä on erikoinen syy seurata niitä vaiheita, jotka ympäröivät Kautisten ja Kulhian kartanoita. Ja ajoneuvot lähtevät hiljalleen eteenpäin, voisihan tässä vielä katsella Kauhajärveäkin. Mutta tiet Kauhajärven suunnalla käyvät kapeiksi ja mutkikkaiksi, huonosti hoidettua, alakuloisen näköistä metsääkin siinä on välillä ja sitten taas joku puoleksi rappeutunut tönö, joka kuin häveten piilottautuu kivikkoisen mäen taa metsän peittoon. Vaan tiedetäänhän, että kaiken takana ovat kuitenkin Kauhajärven pellot ja vainiot ja tiiliset talousrakennukset. Vähitellen miehen mieleen muistuu jotakin. Kuinka olikaan, — eikö Kulhian uusi isäntä mennyt naimisiin palvelijansa kanssa. Niin, niin se varmaankin oli. Eikä hän huomaa, miten ajomies, joka ei ole tuttu täälläpäin, huomaamatta ajaa syrjätielle, ja Kauhajärven rakennusryhmä jää häämöittämään kauas sivulle. Iltakin alkaa jo sitäpaitsi käydä hämäräksi.

"Sellaista se nyt oli", sanoo hän naiselle. "Mitäs siitä pidit?"

"Luulin näitä paikkoja toisenlaisiksi", vastaa nainen, "täällä on kaunista, mutta liiaksikin alakuloisuuden tuntua ilmassa. Tulemmeko muuten pian Kauhajärvelle?"

"Emme. Se on jäänyt syrjään, ja luulen, että olemme jonkun verran eksyksissä. Mutta me löydämme kyllä oikean tien."

Mitäs enää Kauhajärvestä, sinne päättyi Kulhian patruunan elämäntie, jota vastaan kenelläkään ei ollut mitään muistuttamista. Ja matkaajat löytävät kyllä oikean tien, kapeahan se on ja hankala ajaa, mutta se vie kuitenkin kiertoteitä sinne, mistä on lähdettykin. Hyvästi vain, Kulhia ja Kautinen.

* * * * *