Ajatus, että Eevaa kiusannut käärme oli piru, kehittyy hiukan ennen Jeesuksen syntymää ja on tuon ajatuksen lähtökohta Salomonin saarnaaja. Siihen asti oli Jehova yksin ihmisten johtajana, puhui ihmisille persoonallisesti, sittemmin käytti enkeleitä palveluksessaan. M. m. lähettää hän jo enkelinsä lyömään 185,000 miestä Assyrin leiristä (2 Kuningasten k. 19 l. 35 v.) ja lähetti enkelinsä hävittämään Jerusalemia (Samuelin k. 24—16).
Tästä näemme, että Jumala kehittyy yhä korkeammaksi olennoksi ihmisten mielissä ja jättää pahat ominaisuutensa, mitkä uusi nousukas — piru — perii. Selväpiirteisempi dualismi on kehittymässä.
Se oli kansan oman taloudellisen ja sivistyksellisen kehityksen seuraus. Myös vieraiden kansojen vaikutuksella on osansa ja sitä tunsivat juutalaiset monella tavalla. Kun Juutalaiset v. 600 e. Kr. palasivat Baabelin vankeudesta, joutuivat he pitkäksi aikaa (v:sta 505 vuoteen 330) persialaisen hallituksen alamaisuuteen. Persialaisten virallinen kieli — Aramean kieli — alkoi tunkea Hebrean kieltä syrjään. Heidän dualistinen uskonsa (taistelu hyvyyden Jumalan Ormudzin ja pahuuden Jumalan Ahrimanin välillä) vaikutti juutalaisiin. Persialaisten jälkeen tulivat kreikkalaiset ja Makedonian Aleksanteri ja hänen jälkeläistensä aikana joutui Palestina Egyptin alusmaaksi.
N. s. Apokryfi-kirjoissa ja myöhemmissä profeetoissa (Daniel ja Habakuk) huomataan selvästi ulkomaalaista vaikutusta. Samoin Tobiaan kirjassa on monien enkelien ominaisuudet persialaisilta ja egyptiläisiltä lainattuja.
1:llä vuosisadalla e. Kr. ilmestyi tuntemattoman kirjailijan tekemä apokryfi, jota nimitetään Eenokin kirjaksi[1].
[1] Enokin kirja oli ensimäisillä vuosisadoilla e. Kr. tunnettu ja arvossa pidetty. Sitten alkoi se vähitellen menettää merkityksensä ja oli 8:nnella vuosisadalla täysin unohdettu.
V. 1773 löysi eräs opiskeleva englantilainen sen sattumalta Abessinian kielisenä käännöksenä.
Se Apokryfi onkin kristinuskon pirun luoja. Kirjailija kertoo siinä sellaista, mitä Mooseksesta ja profeetoissa ei tunneta. Mooseksen taru Jumalan poikien ja ihmisten tyttärien naimiskaupoista esitetään siinä vallan toisessa valossa. Siinä kerrotaan, että 200 enkeliä taivaasta salaa lähti maanpäälle naisten luo, josta rangaistuksena Jumala ajoi heidät taivaasta pois ja heitti pimeyteen, jossa niiden on oltava viimeiseen tuomiopäivään asti. Näiden enkelien ja ihmisten tyttärien sukupuoliyhteydestä syntyivät pahat henget, jotka toivat maailmaan huoruuden. Tämä on kirjailijan mielikuvituksen tuote, siitä ei missään muualla kerrota.
Eenok kiertää maassa ja taivaassa ympäri, kertoo hyvien ihmisten kärsimyksistä, jumalattomien ikuisesta rangaistuksesta j. n. e. Ne 200 karkoitettua enkeliä katuivat tekoaan ja pyysivät Eenokin esirukousta. Enok rukoili, mutta Jumala vastasi, ettei niille enkeleille löydy armoa.
Piru on Eenokin kirjassa samallainen kun Salomon saarnaajassakin. Hän on syntymästä saakka pahahenki, kiusaaja ja väärä ilmiantaja. Hänen pirullisuutensa on jo kehittyneempi. Hän tuntee iloa hurskasten ihmisten kiusaamiseen. Se oli hänen ammattinsa, ja Jumala oli pakotettu lähettämään erään pääenkelinsä suojelemaan ihmisiä pirun kiusauksista ja ansoista.