Selväpiirteisempänä esiintyy piru ensikerran Jobin historiassa v. 600 e. Kr., jossa (1 l. 6—12) kerrotaan, että kun jumalan lapset hänen eteensä tulivat, niiden joukossa oli myös Saatana, jolta Jehova kysyi, mistä hän tuli. Saatana vastasi tulleensa "maata myöten kiertämästä sinne ja tänne". Jehova kysyi edelleen, onko Saatana huomannut hänen palvelijaansa Jobin, johon puhuteltu huomautti: "Turhaanko Job herraa pelkää?" Jehova salli Saatanan kiusata Jobia, mutta kielsi häneen koskemasta. Miltä kannalta Jobin aikaiset ihmiset Saatanaa arvostelivat? Tarkastellessa lähemmin Jumalan ja Saatanan keskustelua, huomaamme, ettei Saatana ollut jumalan vastustaja, vaan hänen *palvelijansa*, eikä ole itsenäinen helvetin ruhtinas. Hän on jumalan "prokuraattori", joka valvoo, ovatko ihmiset uskossa vahvat. Hän epäilee myös Jobin uskoa ja ehdottaa jumalalle, että Job pantaisi koetukselle. Saatana on yksi Jumalan enkeleistä, joka toisten mukana pitää huolta maanpäällisistä asioista ja täyttää jumalan antamia tehtäviä. Niihin tehtäviin kuuluu kiertää maailmaa ja tutkia ihmisten keskuudessa ilmeneviä epäkohtia.
Jobin uskon koettelemisen jätti Jumala sitte herra prokuraattori
Saatanan tehtäväksi.
1 Samuelin kirjan 16 luvussa kerrotaan, että Jumalan henki lähti Saulista ja häntä vaivasi Jumalan pahahenki. Jos siis sillä tarkoitettiin pirua, oli piru *Jumalan* lähettiläs.
1 Kuningasten kirjan 22 l. kerrotaan, että henki tuli Jumalan eteen ja tahtoi Ahabin profeettojen suussa olla *valheen henkenä* ja Jumala sanoi hengelle: "Mene ja tee niin". Kaikista näistä esimerkeistä näemme, että *Saatana* oli *Jumalan liittolainen*, jonka kautta Jumala lähetti ihmisille onnettomuuksia "uskonkoettelemiseksi".
Sakarian kirjassa, siis (500 v. e. Kr.) kerrotaan, että profetalle näytettiin Josua, joka seisoi herran enkelin edessä ja oikealla puolella seisoi Saatana syyttäjänä. Jumala uskoi Josuaa, eikä Saatanaa.
Tässä esiintyy jo selvempi käsitys pirusta. Jobin historiassa esiintyy hän vaan epäilijänä, mutta Sakarian kirjassa jo valheellisen ilmiannon tekijänä. Saatana on edelleen Jumalan palvelija. Sakariaan oli Baabelin vankeusaikana persialaisten usko hyvän ja pahan taistelusta jo hiukan vaikuttanut.
Edelleen kerrotaan ensimäisessä aikakirjassa, että Saatana kiihotti Taavettia toimittamaan Israelissa väenlaskun, josta kostona Jehova joukottain murhasi israelilaisia. Tässä esiintyy Saatana jo itsenäisenä pahantekijänä.
Aikakirja on kirjotettu 3:nnella vuosisadalla e. Kr., noin 250 vuotta Sakarian jälkeen, joten piru esiintyy jo kehittyneempänä. 700 vuotta aikasemmin, 2 Samuelin k. 24 l. 1 v. kerrotaan samasta väenlaskusta, että Jehovan viha Israelia vastaan oli syttynyt ja hän kiihotti Taavettia toimittamaan väenlaskun ja siitä sitte rankasi. (Täysin provokatorinen teko!) Näin muuttuivat uskonnolliset katsantokannat vuosisatojen kuluessa.
Piru kehittyy edelleen.
Yleiseen huomaamme, että pirun persoonallisuus kolmen ja puolen vuosisadan kuluessa on sangen vähän muuttunut. Salomon saarnaajassa, jonka eräs Aleksandriassa asunut opiskeleva juutalainen herrasmies toisella vuosisadalla e. Kr. kirjotti, on piru jo kehittyneempi. Siinä (2 l. 22 v.) kerrotaan: "Mutta pirun kateuden kautta on kuolema tullut maailmaan, ja hän etsii omiansa". Hän tässä nähtävästi tarkottaa paratiisin käärmettä.