Tämä Mooseksen taru enkeleistä on seemiläisillä kansoilla tunnettu. Enkelit olivat jumalan lapsia, jotka häntä palvelivat ja olivat hänen neuvonantajinaan ilmoittivat hänelle mitä maanpäällä tehtiin. Olivat syntisiä, mutta ei niin paljon kuin ihmiset. Heillä oli ihmisellisiä ominaisuuksia. Heitä viina juovutti (Tuomarein kirja 9 l. 13 v.) He voivat harjottaa sukupuoliyhteyttä j. n. e. Enkelien alkuperä on lähtöisin historiantakaisilta ajoilta, jolloin voimakkaat suojelushenget olivat hallitsijoita ja toiset heikommat niiden palvelijoita.
Mooseksen kirjoissa löytyy vielä pari kohtaa, joista on yritetty hakea pirua. Niinpä kertoo 3 Mooseksen k. 16 l. 7—11 v., miten jumala antoi Abrahamille käskyn ottaa kaksi kaurista ja antaa niistä toisen jumalalle, ja toisen, jonka päälle ihmisten synnit oli pantu, viedä korpeen sovitukseksi. Kelle vietiin kauris korpeen? Se ei selviä raamatusta, mutta myöhemmistä rabien kertomuksista selviää, että kauris vietiin korven hengelle Azazelille. Mutta kuka oli Azazel? Mahdollista että sillä kuviteltiin Egyptin kauheaa Setiä, johon israelilaiset orjuudessaan tutustuivat. Pahaa henkeä ei sillä käsitetty.
3 Mooseksen k. 17 l. 7 v. varotetaan israelilaisia uhraamasta veriuhreja piruille. Mutta tässä nähtävästi tarkoitetaan niillä toisten kansojen jumalia.
Mooses monoteismin kannattajana antoi tappaa noidat, mutta pirulla pahuuden personoituna käsitteenä ei ollut sijaa Mooseksen opissa, sillä israelilaisten Jehovassa olivat nuo molemmat ominaisuudet yhtyneinä. Hän on laupias ja hyvä, mutta samalla verenhimoinen ja julma, jonka koston raivo ei tunne rajoja. Armotta murhauttaa hän voitetut kansat, ja on laatinut ihmisille ankarat lait pitääkseen heitä alituisessa pelossa. Hänessä yhtyy kaksi vastakkaista ominaisuutta, eikä niitä vieläkään ole erotettu.
Profeetat ja piru.
Profeettain Jesaian, Jeremian, Joelin, Amoksen ja Miikan kirjoissa ei esiinny personallinen piru jumalan vihollisena. He panivat painoa uhrien puhtaudelle. He paljastivat yhteiskunnallisia epäkohtia ja pyrkivät niitä poistamaan, ennustivat parempia aikoja ja kehottivat ihmistä parannukseen. Mutta kukaan heistä ei sanallakaan mainitse mitään pahaa henkeä, pahan maailmaan tuojana, vaan syyttivät itse ihmistä ja ylistivät jumalan suuruutta. (He vaikuttivat v. 756—550 e. Kr.)
Ne, jotka väittivät, että kristinuskon piru esiintyy jo vanhassa testamentissa, koittavat todistaa sitä sillä, että Jesaian 14 l. 11—16 kerrotaan henkilöstä "joka ajatteli nousta yli jumalan tähtien ja istua seurakunnan vuorella pohjan puolella", mutta tuli sysätyksi "helvettiin". Tahdotaan tehdä uskottavaksi, että profeetta sillä tarkotti pirua, joka tahtoi vallottaa jumalan valtaistuimen, mutta työnnettiin itse syvyyteen,
Jesaia eli 600 v. e. Kr. ja oli Baabelissa vankina ja näinollen näyttää hän todennäköisimmästi tarkottaneen kysymyksenalaisella henkilöllä Baabelin vallanhimoisia hallitsijoita, jotka tahtoivat kohottaa valtaistuimensa "taivaisiin", mutta heidän valtakuntansa kukistui.
Jesaia puhuu 13 l. 21—22 v. "kauheista metsän pedoista" ja "lentävistä käärmeistä", joilla kuitenkaan ei ole piru-uskon kanssa mitään tekemistä, vaan ovat ne itämaalaisten mielikuvituksen tuotetta, mutta niitä käyttivät vertauksilla puhumaan taipuvaiset juutalaiset jonkunlaisten pahojen voimien kuvauksellisina käsitteinä. — Juutalaiset kirjailijat käyttivät paljon vertauksellista puhetapaa.
Pirun esiintyminen vanhassa testamentissa.