Vanhan testamentin enkelit, joiden tehtävänä oli Jumalan rankaisutoimenpiteiden täytäntöönpano, ovat Eenokin kirjassa muuttuneet pirun apulaisiksi, jotka valmistavat isännälleen vankikahleita syntisten helvettiin kulettamista varten. Jobin historiassa tunnetun *yhden* Saatanan sijassa on Eenokin kirjassa niitä koko rykmentti, joiden päämies on piru toimien Jumalan kuolemantuomioita toimeenpanevana ammattipyövelinä, — siis taivaallisen virkavallan kätyrinä!
Eenokin kirjan opetuksia täydensivät juutalaiset rabbit huolellisesti. Juuri ennen Kristuksen aikaa ilmestyi kokonainen kirjallisuus tästä kysymyksestä, kuten Riemujuhla-vuosien kirja, Mooseksen taivaaseen astuminen, Jesaian taivaaseen astuminen, Neljäs Esran kirja y. m. Vanhan testamentin aatteisiin lisättiin joukko yliluonnollisia taruja. Tehtiin vuosiluku, jolloin Jumala loi enkelit ja milloin hän ne 200 karkotti taivaasta. Muutamat rabbit selittivät, että piru ratsasti käärmeen selässä Eevaa kiusaamaan. Toiset kirjoittivat, että Jumala heitti pirun alas taivaasta maanpäälle[1] kolmannet tiesivät, että pirun nimi on Lusifer j. n. e. Silloin muodostui *itsenäinen* piru Jumalan henkilökohtaiseksi vastustajaksi, joka muka oli ollut olemassa jo syntiinlankeemuksen aikana.
[1] Persialaisten uskon mukaan heitti valkeuden Jumala Ormudz pimeyden Jumalan Ahrimanin taivaasta maan päälle.
Mitä kaikkea juutalaiset rabbit sinä aikana keksivätkään? Heidän kirjoissaan kerrotaan esim., että Jumalalla on yksi miljardi 7,000 hiuskarvaa, ja että hän on puoli miljardia peninkulmaa pitkä ja sormiensa pituus 1,200,000 peninkulmaa. Eräs rabbi kertoi, että Jumalan läheisyydessä majailee 9 miljoonaa hyviä henkiä. Kerrotaanpa naaraspiruistakin.
Jeesuksen opetus ja piru.
Miten suhtautuu Jeesus piru-uskoon? Minkä merkityksen antoi hän sanalle
Saatana?
Voidaksemme näihin kysymyksiin vastata, on tarkastettava niitä kohtia Jeesuksen opissa, joissa esiintyy saatana, helvetti, pahahenki, perkele j. n. e.
Vuorisaarnassa sanoo Jeesus: "Joka sanoo veljelleen: sinä tyhmä, on helvetin tuleen vikapää (Matt. 5, 22) Matt. 25, 41: sanotaan: "Menkää pois te kirotut siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä." Pietarille sanoi Jeesus kerran: (Matt. 16, 181); "— — ja sille kalliolle rakennan minä seurakuntani, eikä helvetin portit sitä voita". Nuo nimitykset: helvetintuli, piru, helvetin portit, todistavat Eenokin kirjan vaikutusta, mutta Jeesus ei tarkota niillä oleellista helvettiä, eikä personallista pirua, vaan käyttää niitä nimityksiä pahuuden vertauskuvina. Vertauksen käyttäminen on yleensä hebrealaisten kirjailijain vahvimpia puolia, ja Jeesus on heistäkin edellä. Uudessa testamentissa kerrotaan pahanhengen vaivaamista ihmisistä, joista Jeesus ajoi ulos pahat henget. Vanhassa testamentissa ei puhuta mitään siitä, että ihmisissä asui pahahenki. Saulin kyllä pahahenki kiusasi, mutta se oli *Jumalan lähettämä*.
Voi olla, että Jeesus, aikansa lapsena, uskoi myös, että ihmistä vaivasi pahahenki. Pahanhengen vaivaamina pidettiin silloin mielisairaita ja langettavatautisia. Vaikkakin Jeesus näitä nimitti yleisesti tunnetulla nimellä: pirulla riivatut, — ei hän anna sille sitä merkitystä kun kirkko on sille antanut, eikä pane suurinta huomiota vaikutusvallalleen noihin henkiin, vaan sille, että voi lähimäistään auttaa. Myös nuhteli Jeesus oppilaitaan siitä, että nämä kerran kerskuivat voimastaan pahojen henkien yli. (Luukk. 10, 17 ja 20)
Ottamalla huomioon Jeesuksen vertauksellisen puhetavan näyttää, että Jeesus puhuessaan pahoista hengistä, tarkotti yhteiskunnallisia paheita, sillä hänen oppinsa läpi käy rajaton rakkaus ihmisiin, etenkin kotimaansa sorrettuun köyhälistöön. Sitä aatetta hän uskoi ja pyrki toteuttamaan, missä voi — siis myös sairaita auttamalla ja tuskia lieventämällä.