Kerran joutui piru koronkiskurin matkatoveriksi. Eräs mies tuli heitä vastaan, taluttaen sikaa, joka ei tahtonut kulkea. "Vieköön sinut piru!" huusi mies. "Katsos, mies antaa sulle sian", huomautti koronkiskuri. "Ei hän anna sitä hyvästä sydämestä", vastasi piru. Jonkun matkan päässä tuli vastaan joukko talonpoikia, jotka nähtyään nylkijänsä, koronkiskurin, huusivat: "Sinut saa Saatana viedä!" Piru sanoi koronkiskurille: "Nuo ihmiset lahjoittavat sydämestään sinut minulle, sinä olet minun". Senjälkeen sieppasi piru koronkiskurin kainaloonsa ja katosi.
Liitot pirun kanssa.
Piru teki myös liittoja ihmisten kanssa, ollen aina hyvin varovainen, sillä hän oli tullut kokemuksiin, etteivät ihmiset pitäneet sanaansa, vaan petkuttavat häntä. Siksi vaati hän sopimukset kirjallisesti. Juttuja liitoista pirun kanssa ei puutu. Otamme tähän pari:
Senaattori Pretoriuksella (4:nnellä vuosisadalla) oli tytär, jonka hän oli päättänyt pyhittää Jumalalle. Se ei luonnollisesti ollut pirulle mieleen. Hän mietti keinoja sitä estääkseen. Herätti erään palvelijan sydämessä rakkauden korkeasukuiseen neitoon. Tämä ei arvellut häntä muuten saavansa kun kuului "alempaan säätyyn", vaan meni erään noidan luo joka opasti hänet pirun luokse. Palvelija tapasi pirun valtaistuimella ministeristönsä ympäröimänä. "Uskotko minuun?" kysyi piru. "Uskon", vastasi palvelija. Piru vastasi: "Te kristityt olette suuria pettureita; avun tarpeessa turvaudutte minuun, kun on joku etu kysymyksessä, mutta kun sen olette saavuttaneet menette jälleen Kristuksenne luo joka on hyvä mies ja ottaa teidät jälleen lampaittensa joukkoon. Jos tahdot minulta apua on sinun annettava kirjallinen sitoumus, että tulet minun kanssani helvettiin, ja että luovut kirkosta." Palvelija suostui. Sopimus tehtiin, ja piru lähetti pari sälliään sytyttämään senaattorin tyttären sydämessä rakkauden tulta palvelijaan. Tyttö rakastui palvelijaan ja pyysi isältään suostumusta avioliittoon, ja vihdoin saikin sen.
Pian huomattiin, ettei mies käy kirkossa, eikä ehtoollisella. Vaimo vaatii selitystä, ja saatuaan salaisuuden tietää, menee hän arkkipiispa Basiliuksen luo, joka vie hänen miehensä kirkkoon, ja kysyy, uskooko mies Jumalaan. Mies myöntää ja piispa rukoilee kolme päivää. Piru on kiukkuinen sopimuksen rikkojalle, näyttää sopimusta ja yrittää viedä hänet, mutta pappi yhä rukoilee ja vihdoin putoo sopimuskirja piispan eteen, joka repii sen kappaleiksi. Mies on pelastettu ja elää onnellisena puolisonsa kanssa ja tietysti kuolee autuaana.
Piru täytti sopimusehdot, mutta piispa Basilius menetteli petollisesti.
Apua oli etsitty rikkaisiin naimisiin joutuakseen, — sitähän on meillä Suomessakin paljon tehty. Joku vuosikymmen takasin ne "rakkauden sytyttäjät" olivat lukemattomien naimiskauppojen välittäjinä.
Ihmeellisen viisaan Herbertin (10:nnellä vuosisadalla) sanottiin pirun avulla päässeen paaviksi.
Paaveista Sylvester II:sta, Johan XII:sta, Benedikt IX:stä, Gregor III:sta ja Aleksanteri VI:stä kerrottiin, että he olivat liitossa pirun kanssa.
Piru piti aina sanansa, mutta hänellä oli syy ihmisten puolelta pelätä petosta. Eräälle munkille oli pirun määrä ilmoittaa kuolemastaan 3 päivää ennen, sillä hän ajatteli ehtivänsä ripittää itsensä. Piru äkkäsi petoksen ja kun munkki sai tietää kuolemansa menetti hän puhekykynsä ja kuoli ripittä, hänen ruumisarkkuaan vartioivat mustat koirat.