Faust teki liiton pirun kanssa ja kirjoitti verellään sopimuksen alle. Sopimus määräsi, että pirun piti lähettää sälli Mefistofeles opettamaan hänelle mitä hän halusi ja hankkimaan hänelle nautintoja mitä hän vaan halusi. Vastaehtona lupautui Faust 25 vuoden päästä sieluineen ruumiineen pirulle. 17 vuoden päästä alkoi Faust katua kauppaansa, mutta piru uhkasi repiä hänet kappaleiksi, ja pakotti kirjottamaan uuden sopimuksen alle entisen vahvikkeeksi. Kun 25 vuotta oli kulunut, löydettiin Faustin huone yleensä veren tahraamana ja hän itse kappaleina lantakasasta.
Samoin kävi puolalaiselle aatelismiehelle Tvartovishille, joka oli pirun kanssa sopimuksen kirjottanut verellään härän nahkaan. Eräästä hotellista vei pirut hänen kun sovittu aika oli umpeen kulunut.
Noitumistaito.
Pirun kanssa sopimuksen teon tarkoitus useimmiten oli saada kiellettyä taitoa — noitumistaitoa. Se taas oli tunnettua, että sellaisen taidon omisti *piru*, se siis oli häneltä saatava. Piru oli siis liitossa noitien kanssa, väliin vapaehtoisesti, mutta myös vasten tahtoaan.
Noitumistaito on tietämättömyyden tulos, sekä etujen tavottelu kiihottimena. Ihmisistä toiset olivat elämäänsä kyllästyneitä, toiset halusivat rikkautta ja toisen omaisuutta tai rikkaisiin naimisiin lapsiaan. Noitakeinojen avulla kävi mahdolliseksi tyydyttää noita haluja ja siksi levisi noitausko laajalle, eikä siitä vielä nytkään ole täysin vapauduttu "sivistyneissäkään" maissa.
Noitumistaito kehittyi yhtaikaa piru-uskon kanssa. Yksin pirulta voivat noidat saada yliluonnolliset voimansa, hänelle kun kaikki oli mahdollista. Kirkko kehui pirua mahtavimmaksi olennoksi. Sen seurauksena alkoi uskonkiihkoilijain mielissä kypsyä ajatus, että piru on voimakkaampi kuin Jumala siis on edullisempi rukoilla pirua kuin Jumalaa. Syntyi sitä aatetta ajavia uskonlahkoja. 1360-luvulla nostettiin kanne lusiferilaisten lahkoa vastaan pirun palvelemisesta. Samallaisia kanteita nostettiin temppeliläisiä, albigenseja y. m. vastaan. Nuo kanteet olivat uskonnollisen suvaitsemattomuuden tuloksia.
Kerrottiin, että pirulle pidettiin palveluskokouksia kuten Ranskassa
"Sabbati" ja Italiassa "Gurolodella signora" kokouksia.
Keskiaikana oli alaluokan asema pohjattoman kurja, se kärsi aateliston ja papiston kavalaa sortoa. Nälässä ja orjuudessa sai työväestö virua, Jumalan rukoileminen ei mitään auttanut. Ihmekö, että kansa tietämättömyydessä ja epätoivossa kääntyi pirun puoleen, voidakseen edes sortajilleen kostaa.
Suurimmat noitamestarit olivat saraseenit (arabialaiset) ja juutalaiset.
Löytyipä noita kouluja esim. Espanjassa, Salamancassa, Toledossa ja
Puolassa Krakaussa.
Ensimäinen noitatemppu oli pirun manaaminen ja oli pirun "vastaanottotunti" tavallisesti kello 12 yöllä. Silloin piti manaajan mennä määrättyyn paikkaan ja piirtää maahan ympyrä, jonka sisäpuolelta ei saanut astua pois, muuten oli perikadon oma, kuten eräs pappi, jonka piru kuristi kuoliaaksi kun hän astui yli piirin. Eräs koulupoika kurotti kätensä kauniin naisen muodossa ilmestyvälle pirulle, joka tarjosi sormusta. Käsi oli yli piirin ja piru talutti hänet helvettiin.