Vanhapakana on peräti tyhmä ja Kavala Hans viisas, jos jotakin on tahdottu sillä luvata, niin taistelua raan voiman ja tarkan älykkyyden välillä, mutta ei paheen ja hyveen taistelua. Kavala Hans oli läpeensä veijari ja Vanhapakana suora ja rehellinen.
Selvemmästi kuvastuu pahahenki Kalevipoegissa[1] Kalevan pojassa jossa se Pakaretin, Paraskin, Vettenhengen, Pahanhengen ja Sarvikin nimellä esiintyy ja on tyhmä mutta voimakas, kuten "Kalevinpojasta" ilmenee. Hän on myös ihmisten vihollinen, mutta ei jumalan vastustaja.
[1] Vastaa Suomen Kalevalaa.
"Kalevinpojassa" kerrotaan Sarvikin asuvan helvetissä, jossa "Kalevipoeg" kävi kaksi kertaa ja löysi ensikerran helvetin porttiaukon Endlajärven alta, josta meni pitkä, pimeä käytävä sinne. Itse helvetti oli suuren talon tapainen, jossa oli paljon rikkauksia. Helvetissä pidettiin kuolleiden sieluja vangittuina ja pantiin Sarvikin hyödyksi työhön.
"Siin neid vaeseid vaevatak
Mitmel puhut piinatakse[1]
[1] "Täällä onnettomia piinataan
Monin tavoin vaivataan."
Sarvikille tehdään raskasta orjan työtä. Orjuudessa oleva kansa ei voinut helvetissäänkään pahempaa kuvitella kuin orjantyötä. Jokatapauksessa huomataan tässä helvettikuvauksessa aikalailla kristinuskon vaikutusta. Vielä enemmän kristinuskon vaikutusta huomaa kertomuksessa Kalevinpojan toisesta helvetissä käynnistä. Silloin on helvetissä jo tulta, savua, sinistä tulikivijärviä, tervajoki, sääskiä, syöpäläisiä j. n. e. Sieltä löysi Kalevipoeg äitinsä Lindan. Kalevipoeg taisteli Sarvikin kanssa, voitti hänet ja pani kahleisiin. Taistelu oli ruumiillinen voimankoetus. Henkistä taistelua heidän välillään ei ollut.
Myöhemmissä muinaistaruissa, esim. Kreutzwaldin "Viron kansan saduissa" esiintyy täydellinen kristinuskon piru, kehittyen yhä, kunnes "Vanhanpakanan saduissa" se jo on täydelleen nykyisen kirkon saatana, kaikkine keskiaikaisine ominaisuuksineen. Helvettikin on jo täydellistynyt kristinuskon vaikutuksesta.
Sarvik ja myös piru sekä pahat henget ovat suorastaan kristinuskosta lainattuja. Alkuperäisenä Viron "piruna" voi pitää Kavalan Hansin ja "Vanhanpakanan".
Nimi "pakana" on latinankielestä lainattu ja merkitsee syrjäisessä metsäkylässä asujan. Kun kaupunkeihin ja niiden ympärille levisi kristinusko ennemmin kuin syrjäseutuihin, alettiin syrjäseuduissa asuvia nimittää — pakanoiksi. — Sitten levisi nimitys laajemmalle, käsittäen kaikkia niitä, jotka eivät olleet kristinuskoon kastettuja. Siitä johtui, että silloin kuin virolaiset vielä olivat ei-kristittyjä, nimitettiin heitä pakanoiksi, ja pirua heidän päällikökseen "Vanhaksipakanaksi".