M. Eisen soitellessaan tulee johtopäätökseen, että "Vanhapakana" oli hiisi, voimakas ja kavala ihmisten vihollinen, joka toi kansalle orjuutta ja hävitti "vanhan hyvän ajan vapauden".
Suomen piru.
(Suomentajan lisäys.)
Suomen pakanuuden aikainen "pahojen henkien pääruhtinas" oli tuoni, jonka asuntopaikka oli Tuonela, kuolleiden valtakunta, johon tultiin yhdeksän meren ylitse. Sen lisäksi oli Hiisi, jonka koko suku oli häijyjä noitia. Hän oli kipujen ja kauhistuksen jumala, joka hioi terävimmät miekat. Tuonen pojilla oli vaskiset kynnet, tytär, sokea Loviatar oli ruma ja ilkeä, kipujen äiti.
Usko noitiin oli yleinen. Kipujen, tautien ja muun maanvaivan sattuessa turvauduttiin noitiin, jotka loihtivat kivut Kipuvuoreen, jonka luultiin olevan kaukana Kemijoen rannalla, jossa oli yhdeksän syltä syvä reikä, sinne manasivat noidat kivut, jossa kuoleman kolme tytärtä, Tuonetar, Kivutar ja Äkäätär ottivat ne vastaan. Nytkin vielä löytyy joissakin salon perukoilla vanhoja ihmisiä, jotka loihtivat tauteja kaikellaisilla tempuilla. Hammassärky esim. voi mennä, kun se, jonka hampaita särki, otti tikun laudasta, jolla kuolleen ruumis oli maannut, kaivoi sillä särkevää hammasta, ja sitte meni metsään, lävisti tuoreeseen puuhun läven ja pisti sinne tikun. Senjälkeen hammassärky ei enää sitä ihmistä vaivannut, mutta se puu kuivi. Noitien ylijohtaja oli Louhi, Pohjolan akka harvahammas, jolla oli tyttäriä Aina ja Kyllikki.
Kristinusko joka 12:nnella vuosisadalla tuotiin tulella ja miekalla maahamme, ei poistanut noituutta, päinvastoin. Perkele muodostui olennoksi, jolla oli sarvet päässä ja yläruumis ihmisen, ja alaruumis hevosen. Sitäpaitsi se voi esiintyä eri muodoissa, kuten suden, koiran, kissan j. n. e. ja tuli se uskovaista kiusaamaan. Painajaistakin luultiin piruksi, joka herran valittuja kiusasi. Perkeleen työksi arveltiin kaikki tapaturmat, jotka kohtasivat ihmisiä tai eläimiä ja kirkko piti tätä uskoa yllä. Papit selittivät, että ihmiset voivat tehdä liiton pirun kanssa ja saivat erinomaisen voiman tehdä kaikellaista pahaa, tappaa vihamiehiään ja niiden elukoita, kulkea olkilyhteinä, ratsastaa luudilla j. n. e. Taikausko meni niin pitkälle, että tuhansittain ihmistä poltettiin muka noitina, sellaisestakin syystä, että olivat luonnollisten aineiden avulla parantaneet lähimmäisiään — se oli muka todistus, että ihminen oli liitossa perkeleen kanssa. Silloin tarjoutui monelle matalamieliselle ihmiselle tilaisuus päästä jostakin vihaamastaan ihmisestä. Kun meni ja valehteli papille, että kyseessäoleva ihminen harjoitti noituutta, ja puheensa vahvistukseksi kertoi jonkun mielikuvituksen luoman tai tekaistun hirveän jutun, niin heti olivat viranomaiset kimpussa ja — onneton poltettiin elävänä, kun ensin oli kamalasti kiduttamalla saatu hänet "tunnustamaan".
Vieläkään ei ole taikausko maastamme hävinnyt. Tapaa vielä niitäkin, jotka uskovat, että helvettiin joutuneiden kuolleiden henget rauhattomina kulkevat ylhäällä, tai kulkee kuollut hakemassa jotakin vaatekappaletta, t. m. s. joka oli unohdettu panna mukaan hautaan, toiset käyvät valittamassa, että hautansa oli jäänyt siunaamatta j. n. e.
Pirun luultiin myös tekevän pahojaan ja suojellakseen itseään siltä, vedettiin jouluaattoiltana seuraavan tapainen merkki X kaikkien ovien päälle valkoliidulla. Sen teki perheen isä kun oli saunasta palannut ja "Saunaryypyn" ottanut. Paljon on myös kertomuksia siitä, miten piru kylvetti saunoissa ihmistä kuoliaaksi ja pani nahan orrelle kuivamaan. Uskottiin, että piru vaihtoi lehtolapsia ja vasta 15 vuotiaana papin pakotuksesta vaihtoi takaisin. Tällöin kertoi lapsi, minkämoista oli ollut pirun asunnossa. Oli erikoisia päiviä, jotka olivat pahoja, esim. kuukauden ensimäinen tiistai oli "kuivatiistai" jolloin kaikki kuivaa ja elolliset olennot kuolevat, esim. syöpäläiset huoneista kuolevat, jos "kuivatiistaina" tehdyllä luudalla lakasee. Vapunpäivänä veistettyjä lastuja ei saanut viedä navettaan, siitä tuli lehmien jalat kipeäksi.
Pirun asunto on helvetti, joka kehittyi tuonelasta. Siitä sisältää uskonnollinen kirjallisuus kylliksi kamalia kuvauksia.
Muinaissuomalaisten jumala oli *Jum*, jonka asunto oli taivas. Kun vanhoja yleensä kunnioitettiin, kutsuttiin jumalaa *Ukoksi*, jolla oli vaimo *Akka*, jonka vakasta mehiläinen kantoi mettä. Aurinko, kuu ja tähdet olivat eri jumalia, joilla oli nuoria, kauniita poikia ja tyttäriä: *Päivätär*, auringon tytär, *Kuutar*, kuun tytär, *Tähdetär*, tähden tytär. Auringon poika oli *Panu*, tulenhenki. *Luonnottaret* olivat luonnon kolme tytärtä, jotka synnyttivät raudan. Ilman tytär, *Ilmatar* oli avullisena maailman luomisessa, mutta *Tuulen tytär* oli huonosti kasvatettu neito, joka kutoi huonoja paitoja. Etelätuulen tytär, *Etelätär*, antoi sadetta kovana pouta-aikana, ja kesän tytär, *Suvetar*, hoiti karjaa metsässä.