Oli eräs sunnuntai kesäkuun lopulla. Ilma oli lämmin ja tyyni. Ruohikko oli jo ehtinyt kasvaa pitkäksi Tarvaslammin rannoilla ja valkeat lummekukat leijailivat veden pinnalla. Sahin miehet olivat aikaisin aamulla olleet ongella ja tuoneet hyvän joukon ahvenia. Mutta Sanna oli yöllä tullut hyvin kipeäksi. Hän ei tuskitellut, sillä hän oli kärsivällinen luonteeltaan. Muutamia tyytymättömyyden huokauksia pääsi kuitenkin huuliltaan ja ne sisälsivät Hiskille pienen viittauksen. Hän toivoi Hiskin olevan tyttären, että voisi itse valmistaa ruokansa ja vaatteensa, sitten kun hän on poissa, johon luultavasti ei olisi pitkää aikaa, sillä niin pahoin tunsi hän voivansa.
Ruokailtuansa astui Hiski ulos ja näytti hyvin miettiväiseltä. Tässä täytyy tehdä päätös, menköönpä syteen eli saveen, tuumaili hän itseksensä ja meni vaatehuoneesensa. Arkustansa otti hän mustan kääreen, jonka keväällä oli ostanut, pani sen poveensa ja astuskeli rantaan päin. Pitkään aikaan ei hän ollut mistään vakavista asioista puhellut Annukan kanssa. Kerran oli hän kysynyt, pitikö Annukka Jukasta, ja siitä aikain oli Annukka ollut häntä kohtaan erittäin vallaton. Hän sysäsi veneen järvelle ja alkoi soudella Annukan kotorantaa kohden. Siellä näki hän Annukan keräilevän kukkia pyörtänöllä ja pyysi häntä soutelemaan kanssaan. Annukka puolestaan pyysi Hiskin auttamaan häntä kukkain poiminnassa ja lupasi sitten tulla. Siihen Hiski mielellään suostuikin, nenästi veneensä hiukan maalle ja alkoi poimia kukkia.
— Mitä kukkia sinä tahdot, kysyi hän.
— Tuohan vaikka noita ruiskukkia, vastasi Annukka.
Hiski toi keräämänsä kukkaset ja kysyi, mitä hän niillä niin paljoilla tekisi, koska entiseltäänkin oli niitä jo koko joukko. Annukka ei siihen vastannut mitään, vaan solmieli kukista kiehkurata.
— Kuinka kummini jaksaa? kysyi hän viimein.
— Hän sairastui viime yönä. Miksi et enää useammin käy häntä katsomassa?
— Miksi sinä teet pilkkaa minusta?
— Eikö se sitten ollut mieleesi, että kysyin sinulta, oletko Jukan morsian?
Hiski kysyi tätä hyvin totisena. Mutta Annukka heitti kukkasilla häntä kasvoille, hypähti veneesen ja sysäsi sen kauas järvelle. Hän heilutteli kädessänsä kiehkurata ja käski Hiskin tulla soutelemaan kanssansa.