— Tuon vaimon näimme tänne tullessamme, sanoi Anna.
— Missä? En minä ainakaan huomannut, sanoi Kalle.
— Sinä ajoit kovasti etkä huomannut häntä, kun hän istui tien vieressä kirja kädessä.
— Onko se Annukka? huusi kirkkoherra ja käski hänen tulla puutarhaan. Annukka tuli ja Anna antoi kahvia hänelle. Kirkkoherra kyseli, missä päin hän oli liikkunut ja mitä hänelle kuului. Sitten kertoi hän rouva Heilinalle ja Annalle Annukan historian sekä sen, mitä varten hän niin kuleskeli ympäri paikasta paikkaan. Sitä kuullessaan olivat he sanatonna hämmästyksestä.
— No, mistä tuntisitte tyttärenne, jos hän vielä eläisi? kysyi rouva
Heilina.
— Vaikka tuhansien joukosta! Hänellä on kuusi sormea kummassakin kädessään. Hän elää sillä hänet on nähty mustalaisten joukossa lapsena.
Anna ja rouva Heilina silmäsivät kummallisesti toisiaan.
— Mikä oli tyttärenne nimi? kysyi rouva.
— Anni! Pikku Anni!
— Äitini! Rakkahin äitini! huudahti Anna ja syöksyi hänen syliinsä.