Ja siinä se vieläkin oli, samassa asennossa kuin eilenkin. Mutta missä olivat molemmat ihmiset? Poissa?
"He olivat siis sittenkin eläviä ihmisiä!" huudahti William.
"Niinkö arvelet", tuumi Robert. "Se ei ole niinkään varma."
"Eikö varma? Mitä tarkoitat? Kun he kerran ovat menneet tiehensä?"
Robert osoitti merta. "Eiköhän vain pakovesi ole tempaissut heidät mukanaan?" hän sanoi. "Katsotaanpa." Hän kohotti kaukoputken silmälleen, mutta vaahtopäisillä laineilla ei näkynyt mitään.
Pojat kiiruhtivat nyt veneelle. Se oli tyhjä, puolikannellinen, noin kolmenkymmenen jalan pituinen. Ylähangan puolella oli parras kokonaan musertunut kallioista rantaa vasten, masto oli taittunut juuresta, ja purjeista oli vain jokin riekale jäljellä. Peräpeilissä oli kaksi sanaa: Severn — San Francisco.
Laiva oli siis kotoisin Amerikasta.
Amerikasta! Olisiko manteren rannikko sittenkin lähellä.
KAHDESKOLMATTA LUKU
Odottamaton vieras