"Ettekö ymmärrä, että on väärin jos te otatte veneen?" hän huusi aivan poissa suunniltaan.
"Otatte veneen! Yksi meistä tietysti soutaa veneen takaisin", kähisi Robert vihoissaan siitä, että Henri kielsi häntä tekemästä sitä, mihin hänellä oli halua.
"Niin tietysti!" kuului kaikuna Williaminkin huulilta; "tietysti soudamme veneen takaisin tänne".
"Sittenkin vaikka se pirstoutuu kareihin. Sillä niin käy, kun aallokko on näin kova."
Robert ja muut salaliittolaiset käänsivät halveksivasti selkänsä
Henrille ja ryhtyivät laskemaan venettä alas.
Mutta nyt Henri suuttui. Hän huusi niin että koko kansi kaikui: "Seis! Te ette saa sitä tehdä. Pikkupoikien täytyy päästä veneessä, ellemme pääsekään jalkaisin maihin."
Nyt rupesi Gordon ja joku toinen välittämään. Mutta Robert soitti suutaan ja heristi Henrille nyrkkiä lyhyesti sanoen: oli vähällä syntyä tappelu. Niin pitkälle ei kuitenkaan tultu. Kauan riideltyään Robert taipui ja lupasi jättää veneen paikoilleen.
Vesi aleni alenemistaan. Pian saattoi nähdä, oliko karien välissä väylä, jota myöten voisi pujottautua.
Henri kiipesi keulamastoon ja käytti ahkerasti kaukoputkeaan. Hän oli pian selvillä siitä, mihin suuntaan vene oli ohjattava, mutta virta oli vielä aivan liian voimakas.
Noin viisi kuusi tuntia vesi vielä alenisi. Toisin sanoen, kello yhdentoista aikaan olisi sopivin hetki lähteä maihin.