Mutta Henri oivalsi tämän ja tahtoi kaikin keinoin välttää riitaa. Sen vuoksi hän esitti johtajaksi Gordonia, joka hänen mielestään oli siihen sopivin.
Kättentaputuksilla ja hyvähuudoilla pojat tervehtivät hänen ehdotustaan, ja yhtä ääntä lukuun ottamatta Gordon valittiin yksimielisesti Carrin saaren uudisasukkaiden johtajaksi.
Tämä yksi poikkeusääni oli Gordonin. Häntä ei nimittäin lainkaan haluttanut ruveta johtajaksi. Hän tiesi, että siinä asemassa oli ikävyyksiä enemmänkin. Lähemmin mietittyään hän kuitenkin suostui vastaanottamaan toimen, luvaten koettaa aina parhaansa mukaan täyttää velvollisuutensa.
"Eläköönhuuto Gordonille", sanoi Henri ja nousi seisomaan. "Mekin puolestamme lupaamme koettaa olla uskollisia ja kelpo alamaisia!"
"Sen lupaamme!" huusivat pojat yhteen ääneen. "Kauan eläköön Gordon!
Eläköön! eläköön! eläköön!"
KOLMASTOISTA LUKU
Talvi kiristyy
Jo kauan oli sää ollut kylmä ja raaka, mutta yhä ilkeämmäksi se kävi toukokuussa. Talvi teki tuloaan täydellä todella, ja välistä sää oli niin kylmä, etteivät pojat moneen päivään voineet pistää ulos nenännipukkaansakaan.
Mutta silti he eivät suinkaan laiskotelleet. Gordon piti kyllä huolen siitä, että kullakin oli jotain tehtävää. Nuoresta iästään huolimatta hänellä oli koko lailla ihmistuntemusta. Hän ymmärsi, että elämä itse ja jokapäiväinen taistelu olemassaolosta kykeni paremmin kuin paraskaan koulu kasvattamaan pojista miehiä.
Hän oli järjestänyt niin, että Henri, Robert, Cross, Baxter, William ja Webb olivat pikkupoikien opettajia. Henri ja Robert olivat molemmat hyviä laskemaan, joten he saivat opettaa laskentoa. Baxterin keppihevosena taas oli historia, ja sitä tieteenhaaraa hän siis tahtoi edustaa. Mitä Webbiin ja hänen uskolliseen ystäväänsä Williamiin tulee, oli vaikea sanoa, mitä tiedonalaa he oikeastaan harrastivat. Mutta he itse kuten Gordonkin arvelivat, että he kyllä voisivat opettaa pikkupojille jonkin verran maantietoa hyvien oppikirjojen ja karttojen avulla, jotka aluksesta oli saatu korjatuksi.