"Apua!" huusi Moko taas. Sitten ei kuulunut mitään.
Nyt Henri oli päässyt keulaan. Hän huusi laivapoikaa nimeltä, mutta ei saanut vastausta. Olisiko Moko sittenkin viimein joutunut meren saaliiksi…? Ei, nyt tuolla joku vikisi, se oli varmaankin hän. Henri ryömi porraspuulle asti, hapuili molemmin käsin ja tapasi hakemansa. Pieni neekeripoika oli pahassa pulassa; köysi oli punoutunut hänen kaulaansa ja oli tukehduttamaisillaan hänet, mutta samalla se kuitenkin pelasti hänet hukkumasta. Henri otti esille taskuveitsensä, ja hetkisen kuluttua köysi oli viilletty poikki ja Moko oli vapaa.
Hänen suustaan virtasi kiitossanoja niin pian kuin hän sai ilmaa keuhkoihinsa, ja sitten pelastaja ja pelastettu kiiruhtivat takaisin ruorille, missä kaikki vahvat käsivarret yhä olivat tarpeen.
Kello oli sillä aikaa ennättänyt noin puoli viiteen, ja ensimmäinen himmeä päivänsarastus alkoi vähitellen kajastaa taivaanrannalla. Mutta sumu ei haihtunut; se leijui laivan yllä kuin suuri sateenvarjo, ja turhaan pojat koettivat nuorilla terävillä silmillään tunkea sen läpi — he eivät voineet nähdä muuta kuin merta ja sumua, sumua ja merta…
Täytyikö heidän siis hukkua? Myrsky ulvoi lakkaamatta julmaa virttänsä, ja hyökyaallot vyöryivät armottomasti kannen yli. Yhtäkkiä ne saattoivat viedä mennessään kajuutan katon. Silloin vesi pääsisi tunkeutumaan alas ja laiva uppoaisi.
Pikku perämiehet tuijottivat alakuloisina merelle. Samassa Moko löi kätensä yhteen ja huusi:
"Maa! Maa!"
Missä? Ei kukaan muu voinut erottaa mitään. Hän erehtyi. Mutta ei, ilosta loistaen hän viittasi kaukaisuuteen ja intti: Onhan siellä maa! Eivätkö he näe… Tuossa suoraan mastosta oikealle…
Nyt haihtui sumu hiukkasen, ja silloin toisetkin näkivät. Siinä oli todellakin maata, vieläpä jotenkin laakea rannikko, kuten Gordon huomautti toisille.
Se oli onnellinen löytö. Oliko se mannerta vai saari, sitä ei kukaan voinut vielä ratkaista. Mutta ainakin oli selvää, että sillä vauhdilla, millä "Eteenpäin" nyt kulki, se ajautuisi tunnin kuluttua rannikolle, sen kauempana se ei ollut. Hyvin luultavaa oli, että laiva sitä ennen särkyy tuhansiksi pirstaleiksi. Mutta sitä pojat eivät ajatelleet. Heille rannikko oli pelastus meren tuhansista vaaroista.