— Minä ajattelen, mylord, että ellemme saa apua, olemme vielä kuukauden päästä Snowyn rannalla.
— Onko teillä siis parempaa ehdotusta? John Mangles kysyi hiukan kärsimättömänä.
— On se, että Duncan lähtee Melbournesta ja tulee itärannikolle.
— Aina vain Duncan! Miten sen saapuminen Twofold-lahteen helpottaisi meidän pääsyämme sinne?
Ayrton mietti pari silmänräpäystä ennen vastaamistaan ja sanoi sitten vältellen:
— En minä tahdo tyrkyttää kenellekään mielipidettäni. Ajattelin vain kaikkien parasta, mutta olen valmis lähtemään, millä hetkellä vain lordi antaa merkin.
Sitten hän pani käsivarret ristiin rinnalleen.
— Se ei ole mikään vastaus, Ayrton, Glenarvan huomautti. — Sanokaa meille ehdotuksenne, ja me keskustelemme siitä. Mitä te ehdotatte?
Ayrton lausui silloin tyynellä ja varmalla äänellä:
— Minä ehdotan, että emme lähde seikkailemaan Snowyn tuolle puolen näin huonoin varustein. Meidän on odotettava apua juuri tässä, ja sitä voi tuoda meille vain Duncan. Leiriytykäämme tänne, missä meiltä ei puutu ruokavaroja, ja lähteköön yksi meistä viemään Tom Austinille määräystä pptrjehtia Twofold-lahteen.