Tämä odottamaton ehdotus herätti hiukan hämmästystä, eikä John Mangles salannut paheksuvansa sitä.
— Sillä välin, Ayrton jatkoi, — joko Snowyn vesi laskee, jolloin voidaan löytää kelvollinen kahlaamo, tai ylitettävä virta kanootilla, jonka rakentamiseen meillä silloin on aikaa. Siinä, mylord, suunnitelma, jonka alistan teidän hyväksyttäväksenne.
— Hyvä, Ayrton, Glenarvan vastasi. — Teidän suunnitelmanne ansaitsee vakavaa harkintaa. Sen suurin haitta on, että se aiheuttaa viivytystä, mutta se säästää suuria vaivoja ja kenties vakavia vaaroja. Mitä ajattelette siitä, ystäväni?
— Sanokaa te, MacNabbs, lausui tällöin lady Helena. — Keskustelun alusta saakka te olette vain kuunnellut ja olette perin kitsas puhumaan.
— Koska kysytte mielipidettäni, majuri vastasi, — sanon sen teille empimättä. Ayrton tuntuu minusta puhuneen viisaan ja varovaisen miehen tavoin, ja minä yhdyn hänen ehdotukseensa.
Tätä vastausta ei juuri ollut odotettu, sillä tähän saakka oli MacNabbs aina vastustanut Ayrtonin suunnitelmia. Siksi Ayrtonkin vilkaisi hämmästyneenä majuriin. Paganel, lady Helena ja matruusit olivat hyvin taipuvia kannattamaan perämiehen ehdotusta. He eivät empineetkään MacNabbsin sanojen jälkeen.
Glenarvan julisti siis Ayrtonin ehdotuksen periaatteessa hyväksytyksi.
— Ja nyt, John, hän lisäsi, — ettekö tekin katso varovaisuuden vaativan toimimaan näin ja majailemaan tämän joen rannalla kulkuneuvoja odottamassa?
— Miksen, John Mangles vastasi, — kun vain sanansaattajamme voi päästä Snowyn yli, vaikka me itse emme voi.
Katsahdettiin perämieheen, joka hymyili varmana itsestään.