Glenarvan aikoi vastata, ettei hän lainkaan ollut epäillyt Ayrtonin rehellisyyttä, kun tämä palasi ja näytti virallisen pestauskirjansa. Sen olivat allekirjoittaneet Britannian varustajat ja kapteeni Grant, jonka käsialan Mary hyvin tunsi. Se todisti, että "Tom Ayrton, ensi luokan matruusi, oli otettu toiseksi perämieheksi fregatti Britanniaan Glasgowista". Ei siis ollut enää mahdollista epäillä sitä, että Ayrton oli se, mikä sanoi olevansa, sillä vaikeata olisi ollut väittää tämän pestauskirjan joutuneen hänelle, vaikka se ei kuuluisi hänelle.
— Nyt, Glenarvan sanoi, — vetoan kaikkien neuvokkuuteen ja pyydän heti keskustelemaan siitä, mitä on tehtävä. Varsinkin teidän mielipiteenne, Ayrton, on meille arvokas, ja minä olisin teille hyvin kiitollinen, jos sanoisitte sen meille.
Ayrton mietti pari silmänräpäystä ja vastasi sitten:
— Minä kiitän teitä, mylord, luottamuksestanne ja toivon voivani osoittaa ansaitsevani sen. Minä tunnen jonkin verran tätä maata, sen asukkaiden tapoja, ja jos voin olla teille hyödyksi…
— Aivan varmasti, Glenarvan huomautti.
— Olen samaa mieltä kuin tekin, Ayrton jatkoi, — että kapteeni Grant on kahden matruusin kanssa pelastunut haaksirikosta; mutta koska he eivät ole päässeet englantilaisille asutuksille eivätkä ole jälleen ilmestyneet ihmisten ilmoille, olen varma, että heidän kohtalonsa on ollut sama kuin minunkin ja että he ovat jonkun alkuasukasheimon vankeina.
— Siinä te sanotte, Ayrton, aivan saman, mitä minäkin jo olen väittänyt, Paganel lausui. — Haaksirikkoiset ovat ilmeisesti joutuneet alkuasukkaiden vangeiksi, kuten pelkäsivätkin. Mutta tuleeko meidän olettaa, että heidät on viety 37. asteen pohjoispuolelle, samoin kuin teidät?
— Se on todennäköistä, hyvä herra, Ayrton vastasi, — vihollisheimot eivät juuri oleile englantilaisten hallinnassa olevien alueiden lähettyvillä.
— Se vaikeuttaa etsiskelyämme, Glenarvan lausui masentuneena. — On vaikea löytää vankien jälkiä näin suuren mantereen sisäosista.
Tätä huomautusta seurasi pitkä hiljaisuus. Lady Helena loi kaikkiin kumppaneihinsa kysyvän katseen saamatta mitään vastausta. Vastoin tapojansa oli itse Paganelkin vaiti. Hänen tavallinen nerokkuutensa jätti hänet pulaan. John Mangles asteli huolestuneena pitkin askelin pirtin permannolla, ikään kuin se olisi ollut hänen laivansa kansi.