— No villit sitten?
— Tällä leveysasteella ei ole villejäkään, eivätkä ne missään tapauksessa ole julmia, niin kuin Uuden Seelannin asukkaat.
— Entä rosvot?
— Australian eteläisissä maakunnissa ei ole rosvoja; karkotetut on sijoitettu idän maakuntiin. Victorian maakunta ei ainoastaan ole kieltäytynyt vastaanottamasta niitä, vaan on laatinut lain, jonka mukaan toisten maakuntien vapautetutkaan rikolliset eivät saa tulla sen alueelle. Onpa Victorian hallitus tänä vuonna uhannut peruuttaa Peninsular Companylle myöntämänsä avustuksen, jos sen alukset käyvät ottamassa hiiliä niissä Länsi-Australian satamissa, joissa karkotettujen on sallittu oleskella. Kuinka, ettekö te tiedä sitä, vaikka olette englantilainen?
— Ensinnäkään minä en ole englantilainen, Glenarvan vastasi.
— Mitä herra Paganel sanoo, se on aivan totta, lausui nyt Paddy O'Moore. — Ei ainoastaan Victorian maakunta, vaan Etelä-Australia, Queensland, jopa Tasmaniakin ovat yksimielisesti sulkeneet alueensa karkotetuilta. Sinä aikana kuin olen täällä asunut, en ole kuullut puhuttavan ainoastakaan rosvosta.
— Enkä minäkään puolestani ole niitä milloinkaan tavannut, Ayrton lisäsi.
— Ette siis, ystäväni, Jacques Paganel lausui, — saa paljonkaan nähdä villejä; ei ole petoeläimiä eikä rosvoja. Euroopassa ei liene sellaisia paikkoja, joista voi sanoa samaa! No, onko sovittu?
— Mitä te arvelette, Helena? Glenarvan kysyi.
— Samaa kuin me kaikki, rakas Edward, lady Helena vastasi kääntyen kumppaneidensa puoleen, — matkaan, matkaan!