LÄHTÖ.
Kun Glenarvan oli kerran tehnyt päätöksen, hän pani sen myöskin nopeasti toimeen. Kun siis Paganelin ehdotus oli hyväksytty, hän antoi heti määräyksen panna matkavalmistelut toimeen mahdollisimman ripeästi. Lähtö määrättiin tapahtuvaksi ylihuomenna, 22. päivänä joulukuuta.
Mitä tuloksia saattoi tästä Australian halki kulkemisesta odottaa? Kun kerran Harry Grantin katsottiin kiistämättömän varmasti olevan Australiassa, saattoi tästä retkestä olla suuria seurauksia. Se lisäsi suotuisien mahdollisuuksien todennäköisyyttä. Ei kukaan odottanut, että kapteeni löytyisi juuri tältä 37. asteen linjalta, jota oli päätetty tarkoin seurata; mutta se saattoi ehkä leikata hänen jälkiään, ja joka tapauksessa se veisi suoraan hänen haaksirikkonsa paikalle. Se oli tärkein kohta.
Jos Ayrton lisäksi suostuisi liittymään matkustajiin, opastamaan heitä Victorian maakunnan metsien läpi, saattamaan heitä itärannikolle saakka, se lisäisi vielä menestyksen toiveita. Glenarvan oivalsi sen hyvin; hän halusi hartaasti varata itselleen Harry Grantin kumppanin arvokkaan avun ja kysyi hänen isännältään, olisiko tämä kovin pahoillaan, jos hän pyytäisi Ayrtonia tulemaan mukaan.
Paddy O'Moore suostui siihen, vaikkakin pahoitteli menettävänsä niin erinomaisen rengin.
— No, Ayrton, suostutteko seuraamaan meitä lähtiessämme etsimään Britannian haaksirikkoisia?
Ayrton ei vastannut heti tähän kysymykseen; näyttipä hän hetkisen epäröivänkin, mutta harkittuaan asiaa hän lausui:
— Kyllä, mylord, minä seuraan teitä, ja ellen voikaan opastaa teitä kapteeni Grantin jäljille, niin saatan teidät ainakin hänen laivansa haaksirikkopaikalle.
— Kiitos, Ayrton, Glenarvan vastasi.
— Yksi ainoa kysymys, mylord.