— Kaksisataakymmenen tonnia.
— Erehtyisinkö paljon, Ayrton lisäsi, — olettaessani, että Duncan pääsee hyvinkin viisitoista solmua täydessä höyryssä?
— Sanokaa seitsemäntoista, John Mangles lausui, — niin osutte oikeaan.
— Seitsemäntoista! Ayrton huudahti, — mutta sittenhän eivät edes parhaat sotalaivat kykene saavuttamaan sitä!
— Ei ainoakaan! John Mangles vastasi. — Duncan on tosiaankin kilpa-alus, joka ei antaisi periksi missään kilpailussa.
— Eikö siilonkaan, kun se käyttää ainoastaan purjeita? Ayrton kysyi.
— Ei silloinkaan.
— No niin, mylord, ja te kapteeni, Ayrton lausui, — sallikaa laivoja ymmärtävän merimiehen onnitella teitä.
— Hyvä on, Ayrton, Glenarvan vastasi, — jääkää siis laivallemme, ja vain teistä riippuu, saatteko tämän laivan haltuunne.
— Minäpä ajattelen asiaa, mylord, perämies vastasi yksinkertaisesti.